Kahdella ensimmäisellä levyllä Manifesto Jukebox esittäytyi kiihkeänä punkretkueena, joka oli tarkasti omaksunut Leatherfacen uljaan tuotannon, mutta vakuutti enemmän meininkinsä kuin biisien tai omaperäisyyden ansiosta.
Juuri Strainin kaltaista edistymistä Manifesto Jukeboxilta toivoinkin. Levy on iso harppaus eteenpäin kaikilla sektoreilla. Melodinen hc-punk on saanut runsaasti rocksävyjä ja samalla musiikki on reippaasti monipuolistunut. Biisit ovat parempia ja melodiat toimivampia. Tuotanto on selkeytynyt ja nyt korvissa sahaavista kitarakuvioista on helpompi nauttia. Levyllä on useampiakin tarttuvia kertosäkeitä, kuten Hero Of The Dayssa, ja lähes joka biisiin on maltettu keksiä sovituksellisia tai rakenteellisia oivalluksia.
Nyt kun Manifesto Jukebox on kaartanut kauemmas ensilevyjen tuhnuisesta estetiikasta, olisi hienoa kuulla minkälaisen hittilevyn pojat saisivat kasaan huipputuottajalla ja täyteläisillä soundeilla. Disco Ensemblen kaltainen suosio olisi täysin mahdollista ja vähintäänkin ansaittua.