MARC BOLAN & T. REX: 20th Century Superstar

Kuten tuottaja Tony Visconti huomauttaa tämän antologian esittelysanoissa, Marc Bolanin musiikki ei ollut monimutkaista eikä siinä ollut syvyyttä. Se ei tietenkään vähennä ollenkaan T. Rex -hittien tehoa tai Marc Bolan -myytin viehätystä.

Läpikotaisin lontoolaisen Marc Bolanin ensimmäinen merkittävä musiikillinen inkarnaatio oli vuosina 1968-70 neljä pitkäsoittoa julkaissut Tyrannosaurus Rex, jonka musiikkia hän itse kuvaili akustiseksi Pink Floydiksi. Ensimmäinen T. Rex -nimellä tehty levytys oli lokakuussa 1970 ilmestynyt, vähitellen Iso-Britannian singlelistan kakkoseksi kivunnut Ride A White Swan. Sen menestyksen innoittamana karismaattinen kikkarapää hylkäsi lopullisesti herkän hippipsykedelian ja trippailevan folkin ja tarttui tiukasti kiinni hittiformaattiin. Bolanin lammasmaisesti väräjävän lauluäänen lisäksi T. Rexin tavaramerkeiksi muodostuivat rytmikkäät särökitarariffit ja Phil Spectorin inspiroima muhkeasti kaiutettu bändisoundi.

Marc Bolanin suuria musiikillisia rakkauksia olivat muun muassa Chuck Berry, Little Richard sekä vanha amerikkalainen r&b. T. Rexin lyhyen, mutta kiihkeän hittikauden lauluissa onkin kuultavissa selviä yhtäläisyyksiä 50-luvun villien rocktähtien tuotantoon. Yhdessä suurpiirteisesti rämpytetyssä riffissä ja välittömästi päähän iskostuvassa kertosäehokemassa on tarpeeksi ainesta hittikappaleeksi, jos niissä on sitä jotakin – selittämätöntä suuren yleisön perusvietteihin vetoavaa magiaa. T. Rexin ensimmäinen listaykkönen oli helmikuussa 1971 ilmestynyt Hot Love, jonka jälkeen hittivirta jatkui katkeamattomana parin vuoden ajan: Get It On, Jeepster, Telegram Sam, Metal Guru, Children Of The Revolution, Solid Gold Easy Action, 20th Century Boy ja kesällä 1973 ilmestynyt The Groover.

Marc Bolan oli ilmeisen ahne, röyhkeä ja vain menestyksestä kiinnostunut ihminen. Tony Visconti pakkasikin lopulta kassinsa Bolanin arvattavuuden takia. The Beatlesin hajottua Marc Bolan kuitenkin oli hetken verran Britannian suurin poptähti, samanaikaisesti sekä ujo nuorukainen että meikattu ja naisten korkokenkiin pukeutunut pakkomielteinen huomiontavoittelija. Hän teki läpimurtonsa hieman ennen Bowieta (Ziggy Stardust -albumi ilmestyi kesällä 1972), mutta kun Bowie jätti nopeasti glam rockin taakseen, Bolan ei pystynyt uudistumaan menestyksekkäästi. Lihonut ja alkoholisoitunut ikoni jatkoi kuitenkin levyjen tekemistä, kunnes kohtalo puhalsi pelin poikki. Syyskuisena yönä vuonna 1977 Bolanin tyttöystävän, Tainted Loven alkuperäisversion levyttäneen Gloria Jonesin ohjaama Mini suistui tieltä ja pelkääjän paikalla nuokkunut rocktähti kuoli auton iskeydyttyä puuhun.

Tämä esimerkillisesti koottu neljän cd:n boksi kattaa koko Marc Bolanin levytysuran vuonna 1964 äänitetystä Blowin' In The Wind -versiosta T. Rexin listahittien kautta 70-luvun puolivälin "interstellar soul" -äänityksiin ja kuukausi ennen Bolanin kuolemaa julkaistuun noloon Celebrate Summer -singleen. Se on suositeltava hankinta kaikille erinomaisesta rockhistorian oppitunnista kiinnostuneille. Erityismaininnan ansaitsee glam rock -auktoriteetti Mark Paytressin perusteellinen essee, joka ei sorru tarpeettomaan superlatiivitulitukseen tai katteettomiin kehuihin.