1980-luvulla Mark Mulcahy teki hienoa musiikkia Miracle Legionissa, mutta on sen jälkeen ollut hiljaa pitkään. Tämä joka kuuntelulla kasvava levy varmistaa, etteivät taidot ole väljähtäneet.
Amerikkalaisen laulaja-lauluntekijän vaimo kuoli 2008, mutta ei tässä tuota tragediaa käsitellä, ainakaan suoraan. Itse asiassa Dear Mark J. Mulcahy, I Love Youn perusviba on jotenkin epämääräisesti positiivisesti energinen, vaikkeivät laulujen henkilöt ja asiat sitä olisikaan. Kuten vaikka itsemurhan jälkimaininkeja perkaavassa kappaleessa Where’s The Indifference Now? tai melkoisen hukassa olevasta tyypistä kertovassa Everybody Hustles Leossa.
Mark Mulcahylla on mainio kyky hahmotella yksityiskohtaisen eläviä tilannekuvia iskevän lyhyesti ja nopealla huumorilla mihinkään vitsinkerrontaan lähtemättä. Hän on vähän kuin karhea streetwise-versio Paul Simonista. Yllämainitussa laulussa hän kuvaa Leon asennetta näin: ”Who cares as long as it’s white and you can snort it.”
Loistavasti hengittävä, verevä äänikuva on pikantissa folkrockmaisuudessaan tavallaan 1970-lukuinen, mutta viime kädessä ajaton. Mulcahy on lauluissaan vankasti läsnä ja tarinoista saa selvän. Pieni bändi soittaa värikkäästi. Poison Candy Heartin viheltely riisuu aseista ja etenkin huilu ja syntikat tekevät piristävän persoonallista jälkeä.