MARKUS HOLKKO QUARTET: Being Here

Arvio julkaistu Soundissa 02/2007.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Jos tuntuu retroilu olevan näinä aikoina kestokova sana rockin suunnalla, osataan olan yli vilkuilla jazzin puolellakin. Tähän mennessä lähinnä akustisesta U-Street All Starsista tuttu altisti Markus Holkko kääntää soolodebyytillään virran päälle ja luo haikean katseen - minnekäs muualle kuin - 1970-luvulle.

Arvio

MARKUS HOLKKO QUARTET
Being Here
Texicalli

Jos tuntuu retroilu olevan näinä aikoina kestokova sana rockin suunnalla, osataan olan yli vilkuilla jazzin puolellakin. Tähän mennessä lähinnä akustisesta U-Street All Starsista tuttu altisti Markus Holkko kääntää soolodebyytillään virran päälle ja luo haikean katseen – minnekäs muualle kuin – 1970-luvulle.

Oheen on instrumentoitu ovelan puoleisesti basisti ja kaksi lyömä- sekä kosketinsoittajaa. Heistä etenkin Markus Niittynen loistaa Rhodesinsa takana. Eipä sillä, että hänen ja Holkon kanssa Moog- ja muun kiipparivastuun jakavan Kari Ikosenkaan soitossa vikaa olisi. Päinvastoin, tämä soittaa taas niin hyvin, että melkein alkaa heikottaa.

Ikosen läsnäolo ja koskettimien vuolas käyttö vie aatokset tutun suomalaisen elektro-ambient-jazz-porukan pariin. Mistään ”Gnomus + saksofoni” -ratkaisusta ei Being Heressä kuitenkaan ole kyse. Hieno ensialbumi löytää kontekstinsa Miles Davisin, Herbie Hancockin ja vastaavien sähköisistä kokeiluista. Paketti niittautuu aikaan ennen tekijöidensä syntymää itse asiassa jo kakkosraidalla, kun Tuomo Prättälä pääsee laulamaan kauniin Dreaming In A Dreamin.

Lisää luettavaa