MARVIN GAYE: What´s Going On

Määritelmä ”klassikko” on kärsinyt populaarimusiikissa aikaa sitten pahanlaisen inflaation. Kutsutaanhan esimerkiksi Jyrkissä jokaista puoli vuotta vanhaa levyä klassikoksi vain siksi että ne ovat puoli vuotta vanhoja. Marvin Gayen vuonna 1971 ilmestynyt What’s Going On on kuitenkin Klassikko isolla Koolla (niin isolla kuin fonteista löytyy). Jos et omista tätä levyä, niin älä sano sitä julkisesti ääneen, vaan hiippaile johonkin hyvin varustettuun levykauppaan ja tarjoa myyjälle valkoista valhetta puhkisoitetusta vinyyliversiostasi tai kerro kuinka lainasit levyn jollekin kaverillesi, joka ei koskaan palauttanut sitä. Se ei ole edes kovin suuri vale, sillä jos What’s Going Onin todella lainaa jollekulle, niin sen takaisinsaaminen onkin erittäin epätodennäköistä.
On tietenkin itsestään selvää, että jos What’s Going Onin kuuntelee ensimmäisen kerran vasta nyt, saattaa olla vaikea tajuta sen valtavaa merkitystä musiikin historiassa. 30 vuotta sitten se oli aikaansa edellä oleva, monessa mielessä vallankumouksellinen, jopa radikaali levy.
Muiden Motown-artistien lailla Marvin Gayenkin tuotannon painopiste oli siihen saakka ollut hittisingleissä, jotka syntyivät yhtiön kivikovien tuottajien tiukassa valvonnassa. Niinpä Motownin johtaja Berry Gordy Jr. ei alkuunkaan innostunut siitä, että Gaye halusi sinkkujen sijasta ruveta tekemään albumikokonaisuuksia ja kaiken lisäksi vielä tuottaakin ne itse. Hän sai tahtonsa läpi vasta kun ilmoitti pomolleen, että jos hänen vaatimuksiinsa ei suostuta, niin ”Fuck Motown. On niitä muitakin levy-yhtiöitä.” Kun What’s Going On osoittautui sitten valtavaksi myyntimenestykseksi ja se poiki siinä sivussa – yllätys, yllätys – myös liudan hittisinglejä, tämä vaikutti suuressa määrin yhtiön koko tuotantopolitiikkaan ja aurasi tietä muun muassa albumien teosta haaveilevalle Stevie Wonderille.
Marvin Gaye hyödynsi What’s Going Onilla lp-levyn suomat mahdollisuudet täydellisesti. Levy on sekä musiikillisesti että tekstiensä puolesta niin ehjä kokonaisuus, että sitä voi huoletta kutsua teemalevyksi. Eivätkä ne teemat olleet ihan siitä tavallisimmasta päästä. Oli aivan ennenkuulumatonta, että kolmen minuutin rakkauslauluihin tottuneelle yleisölle tarjoiltiin albumillinen musiikkia, jossa laulettiin esimerkiksi ympäristön saastumisesta. Kuka sellaisesta asiasta olisi ollut kiinnostunut, saati huolissaan Yhdysvalloissa vuonna 1971?
What’s Going Onin 30-vuotisjuhlapainos on mielenkiintoinen paketti. Kahdelle levylle on ahdettu paitsi virallinen, toukokuussa 1971 julkaistu versio, niin myös siitä kuukautta aiemmin tehty alkuperäinen miksaus. Ne ovat yllättävän erilaiset, mikä kertoo omaa kieltään Marvin Gayen perfektionismista, siitä kuinka hän hioi töitään viimeiseen asti. Tosin jo aiemmallakin versioilla ovat pääasiat kunnossa; Gaye laulaa käsittämättömän upeasti ja häntä säestävästä unelmabändistä kannattaa mainita ainakin vanha Motown-konkari, basisti James Jamerson. Monien mielestä hän oli tuolloin jo ”has-been”, mutta Gaye luotti häneen. Eikä turhaan, sillä mies soittaa kuin enkeli.
Albumin kakkoslevy sisältää konserttiäänitteen vuodelta 1972, jolla kuullaan aluksi sikermä Gayen 60-luvun hittejä ja sitten What’s Going On kokonaisuudessaan. Tosin ei ihan samassa järjestyksessä kuin studiolevyllä, sillä hirveää lavakammoa potenut laulaja aloitti hermostuksissaan teoksensa esittämisen väärästä kohdasta! Pelkotiloissa ei ole sinänsä mitään ihmettelemistä, sillä Gayen edellisestä esiintymisestä oli kulunut liki neljä vuotta. Lisäksi hänen mieltään kalvoi kesällä 1967 pidetty konsertti, jossa hänen duettoparinsa Tammi Terrell lyyhistyi hänen käsivarsilleen kesken esityksen. Syyksi todettiin aivokasvain, johon Terrell kuoli kolme vuotta myöhemmin.
What’s Going Onin erinomaisessa tekstilehtisessä kerrotaan, että Gaye oli ennen konserttia väsynyt, peloissaan ja pilvessä. Kenties näin olikin, mutta ei sitä kyllä mistään huomaa. Päinvastoin, Gaye kuulostaa todella rennolta ja hyväntuuliselta. Konserttiosuuden jälkeen levyltä löytyy vielä kolme singleversiota What’s Going Onin hittibiiseistä sekä samassa sessiossa äänitetty Head Title, joka julkaistiin vuonna 1973 ilmestyneellä Let’s Get It On -albumilla nimellä Distant Lover.
Jos Marvin Gayen What’s Going On ei ole kaikkien aikojen paras soulalbumi, niin kertokaa ihmeessä mikä levy on vielä parempi. Kuuntelisin sen erittäin mielelläni.