MARY CHAPIN CARPENTER: Between Here And Gone

MARY CHAPIN CARPENTER
Between Here And Gone
Columbia

Grammyjakin haalineen laulaja-lauluntekijän uutuus on musiikkia aikuiseen makuun. Tässä tapauksessa aikuisuus tarkoittaa sitä, että levyn soundit ovat äärimmäisen miellyttävät ja korvaa hivelevät. Hyvä niin, sillä ei rosoisuutta tarvitse joka paikkaan väkisin tunkea.

Ongelmallisempaa on, että Carpenter operoi "aikuismaisesti" enimmäkseen intiimeillä balladeilla, ja sivuaa samalla ilmaisullisesti aika lailla virkasisarensa Nanci Griffithin tonttia. Vaikka balladien joukossa on täysosumiakin, kuten akustisen kitaran viemä, tyylikkään maltillisesti jousitettu Girls Like Me, yleistunnelma jää niiden vuoksi hieman uneliaaksi.

Rempseätä alkua What Would You Say To Me seuraava Luna´s Gone, yksi kiekon komeimpia paloja, on vielä keskitempoinen, mutta sitten seuraa pitkä hiljainen kausi, jonka rikkoo vasta seitsemäs raita Beautiful Racket, joka havahduttaa kuulijan taas höristämään korviaan. Grand Central Station on nätti tarina palomiehistä herran päivänä 9/11 (josta aihetta tuntuu riittävän ammennettavaksi kuin Suomen sodista ikään), mutta sitä seuraava The Shelter Of Storms vajoaa taas richardclyderman-osastolle ja on nokkaunien aika. Koskettimet ovat levyllä usein pääroolissa, ne kun sattuvat olemaan tuottaja Matt Rollingsin instrumentti, mutta myös viulua ja steelkitaraa on käytetty ilahduttavasti tunnelmaa värittämään.