Masterstroke on taas pistää aamukahvit väärään kurkkuun. Jos edellisellä levyllään Sleep (2007) laulaja oli varastaa koko shown, nyt uuden levyn aloitusraidalla Wait For The Fall tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Niko Rauhalan ääni ei tahdo soida, mutta bändi soi sitäkin uljaammin. Huoli alkaa kasvaa…
Murheen alhosta saa kuitenkin nousta nopeasti. Jo kakkosraidalla (As Days Grow Darker) Rauhala pistää parastaan ja bändi tekee selväksi, että tällä levyllä asiat alkavat olla kohdallaan. Masterstroke on sittenkin kerännyt debyyttinsä parhaat puolet nippuun ja vienyt ilmeikkyyttään kohti uusia tasoja.
As Days Grow Darker on kaikin puolin edeltäjäänsä linjakkaampi levy, ja nyt yhtyeellä on päällä tervehenkistä uhoa, joka vääntää biisien fiilisnappulaa sinne yhdentoista suuntaan. Myös sävellyspuolella bändi on astellut vakaasti eteenpäin. Kappaleiden uljauden paisteessa on hyvä nautiskella, kun yhtyekin kuultavasti nauttii. Tuotannoltaan levy ei ole kovin suuri, mutta suuruus löytyykin sisäänrakennettuna sävellyksistä.
As Days Grow Darker on tanakka rypistys, jolta löytyy tilaa ilmaville melodioille ja sovituksista kumpuavalle dramatiikalle.