MATIYAHU: Youth

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Musiikkia koskevissa keskusteluissa kyseenalaistetaan usein selvärajaisien kulttuurisien piirien mahdollisuus. Sanotaan, ettei ääntä voi säilyttää astiassa, eikä ihmisiä voi estää kuuntelemasta. Matisyahu on painokkaasti läsnä ja saa kyseenalaisen kunnian edustaa asioita, joita kaikki eivät usko hänen olevan oikea ihminen kuuluttamaan. Ulkoasunsa ohella brooklyniläinen on puhuttanut kiinnostumalla jamaikalaisesta musiikista ja puhumalla juutalaisuudesta. Keskustelu siitä, kenen musiikkia kuuntelemme, on harvoin yhtä vireää.

Arvio

MATIYAHU
Youth
JDub

Musiikkia koskevissa keskusteluissa kyseenalaistetaan usein selvärajaisien kulttuurisien piirien mahdollisuus. Sanotaan, ettei ääntä voi säilyttää astiassa, eikä ihmisiä voi estää kuuntelemasta. Matisyahu on painokkaasti läsnä ja saa kyseenalaisen kunnian edustaa asioita, joita kaikki eivät usko hänen olevan oikea ihminen kuuluttamaan. Ulkoasunsa ohella brooklyniläinen on puhuttanut kiinnostumalla jamaikalaisesta musiikista ja puhumalla juutalaisuudesta. Keskustelu siitä, kenen musiikkia kuuntelemme, on harvoin yhtä vireää.

Bill Laswellin tuottama levy kuulostaa debyyttiä synteettisemmältä mutta vain hetkittäin huimapäiseltä. Tuottaja pitäytyy rutiineistaan, jotka merkitsevät kaikkia hänen jamaikalaisvaikutteisia töitään. Tyhjyyden vaikutelma on aavistuksellinen mutta väistämätön. Dancehallista ja hip hopista innostunut Matisyahu esiintyy Roots Tonic -trion säestämänä energisellä, tyylitellyllä sekoitteella, laulaen, scataten ja riimitellen poleemisesti ja melodisesti uskonnosta, hartaista ja moraalisista teemoista.

Epätodennäköisien polkujen kohtaaminen on tappavan tavallista. Raja kolonisoimisen ja avoimuuden välillä on häilyvä. Me kaikkihan haluamme olla avoimia Matisyahun tavoin.

Lisää luettavaa