Matmos-duo tunnetaan parhaiten panoksestaan Björkin hienoilla Vespertine- ja Medúlla-albumeilla. Niiden kuulas atmosfääri onkin mitä luonnollisin vertailukohta Drew Danielin ja M.C. Schmidtin uusimmalle teokselle, joka pienen alkukankeuden jälkeen paljastuu varsin kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Kun mukaan talkoisiin on saatu vastapalveluksen tekevä Björk sekä Antony & The Johnsons -yhtyeen Antony, on selvää, että tämän pitkäsoiton myötä Matmosilla on ensi kertaa mahdollisuus saada jalansijaa myös hieman laajemmalta fanirintamalta.
The Rose Has Teeth In The Mouth Of A Beast on jaettu kymmeneen osaan, joista jokainen on teemallisesti omistettu jollekin historialliselle merkkihenkilölle. Mukaan on kelpuutettu väkeä laidasta laitaan, muun muassa filosofi Ludwig Wittgenstein, disco-aikakauden ykkös-dj Larry Levan ja Andy Warholin salamurhan yrityksestä tunnettu kiihkofeministi Valerie Solanas.
Matmoksen tyyli nojautuu pitkälti ambientiin ja kokeellisemman laidan elektroniseen tyylittelyyn. Hyräiltäviä melodioita tai minkäänlaisia koukkuja on siltä turha odottaa, sillä koko levyn sisältö tarjoillaan pitkien kaarten ja kiireettömyyden kera. Tästä johtuen Matmoksen ilosanoma toimiikin vastaanottavaisessa ja äärimmäisen keskittyneessä mielentilassa varsin hyvin. Taustalle jätettynä ja jopa liian hiljaisella äänenvoimakkuudella kuunneltuna sen punainen lanka katoaa.