Kun viime vuonna perustetun joensuulaisen Memo-yhtyeen Mustavalkofilmi-debyytin avaava nimikkokappale pärähtää käyntiin, tulee vaistomaisesti suoristaneeksi ryhtiään: tämähän helisee vallan lupaavasti.
Intohimoisen intromaisesti läpirokkailevan biisin epätasainen ote johdattaa kakkosena koettavaan Shokkiin, jonka jälkeen kysytään Juutuinko kii.
Niin. Memon itse tuottaman Mustavalkofilmin alkupään materiaali tursuaa toinen toistaan mainiompia melodisia koukkuja kera miellyttävän oivaltavan rummuttelun, mutta jotain tuntuu samaan aikaan olevan erittäin häiritsevällä tavalla pielessä.
Sanoitukset. Ne vaipuvat yksi toisensa jälkeen jonnekin vaivaannuttavan ja luokattoman välimaastoon. Mukana on niin ”melkein itkisin, pahaa kahvia litkisin” -tyyppistä riimittelyä kuin assosiaatiohakuista nonsensea vailla tavoitettavissa olevaa lähtöpistettä. Samoista aineksista tarttumapintaa omanneen herkkukakun leipoi viime vuonna Joosua (Vielä hetken, sinun).
Orkesterina nuoren Memon otteissa on monin paikoin ihan oikeaa potentiaalia (mainittujen lisäksi tyylitietoisena naukuva Hautausmaa). Nyt vain niitä lyriikoita hiomaan.