Tanskalaisbändi Mercenary on harrastanut jo kymmenen vuotta nyttemmin varsin vivahteikasta progressiivisvaikutteista metalliaan. Täällä Pohjolan perukoilla bändi ei ole päässyt yhtä korkeaan asemaan kuin Keski-Euroopassa, jossa sen tuorettakin levyä on kehuttu hieman liiankin ylistävin sanoin.
Totta on, että Mercenaryn uusissa biiseissä on hyvin tyylikkäitä piirteitä. Bändi on kaivanut sävellyksistään kohtuullisen omaperäisiä sovituksellisia ratkaisuita ja taivuttaa melodiansa hieman tavanomaista poikkeuksellisempaan kuosiin. The Hours That Remain on jännällä tavalla täyteläinen ja monipuolinen levy sortumatta silti ylenpalttiseen kikkailuun. Bändi flirttailee silti välillä epäilyttävästi popimpien vivahteiden kanssa, mutta tehokeinona se on hämäävän voimakas.
Mercenary lataa levylleen periaatteessa vahvoja tunnelmia, joilla ei sittenkään ole toivotunlaisia kauaskantoisia vaikutuksia. Ote lipsuu paikoin ja lopulta kokonaisuus ei olekaan niin ehjä kuin ensin luulee. The Hours That Remainilla on heikkouksistaankin huolimatta paljon annettavaa, mutta se ei pakota polvilleen – niin paljon kuin sitä toivoisikin.