Mike Westhuesin esikoisalbumi A New Morning Train (1972) ilmestyi kaksi vuotta ennen Ryan Adamsin syntymää. Miehistä nuorempi päätyi nopeasti huomattavasti kuumempiin parrasvaloihin kuin taajaan maasta toiseen ja kolmanteenkin muuttanut Westhues. Mutta on herroilla paljon yhteistäkin: ansiolistalla kymmenkunta sooloalbumia sekä taito sorvata mainioita lauluja ja esittää ne tavalla, joka aiheuttaa kuulijan elimistössä tervetulleita värinöitä.
Mielenkiintoni Adamsiin herpaantui mitättömän Rock N Rollin (2003) jälkeen, mutta The Cardinalsin kanssa pari vuotta sitten tehdyt Jacksonville City Nights ja Cold Roses palauttivat luottamuksen. Easy Tigerin rock ja country keinahtelevat kauniisti balanssissa, kun Adams luovii riffirökityksistä surumielisiin harmonioihin ja maalaisvalsseihin. Voima ja herkkyys yhdistyvät luontevuudella, josta useimmat noin kolmikymppiset lauluniekat eivät ymmärrä haaveksiakaan.
Westhuesia ei tunnista Westhuesiksi yhtä välittömästi kuin Adamsin itsekseen, mutta se onkin ainoa aspekti, jossa suomenamerikkalainen trubaduuri häviää kuuluisalle kollegalleen. Tom Waits, Willy Deville ja Dr. John erottuvat vaikuttajiksi tai ainakin hengenheimolaisiksi. Tulkintoja maustaa Dan Hicksiin vertautuva rento jatsillisuus ja Olli Haaviston johtama puoliakustinen studiobändi hallitsee kaikki tarpeelliset tyyliseikat.
Oikeudenmukaisessa maailmassa Shades Of Blue kävisi kaupaksi samaa tahtia kuin Easy Tiger. Toisaalta on nykyoloissa etunsakin: Adams ennättää harvoin näille kulmille, mutta Westhues keikkailee ahkerasti pitkin Etelä-Suomen baareja.