Tässä jälleen uusi pökäle siitä Viihdeimperiumina tunnetusta artistikatraasta, josta aiemmin on siinnyt muun muassa Ristoa ja Moppia. Noiden nimien pohjalta kun lähtee suuntaviivoja vetelemään, niin ollaan jo aika lähellä Mikko Torvisen esikoisalbumin sielunmaisemaa. Tarjolla on siis maanläheistä ja paikoin hyvinkin rujoa luomurockia, sekä keskivertoa härskimpi kertoja.
Pelin avaava Haistakaapa vittu lupaa paljon. Teksti ei pyri enemmälti shokeeraamaan, vaan toteaapahan suorat sanat kaiken maailman hännystelijöille. Viihdeimperiumin all stars -miehistöstä koostuva bändi on parhaassa iskussa tällaisen melkein käsistä karkaavan rokkauksen parissa. Taustaköörit vetävät harmoniansa herkullisesti kieli poskessa.
Torvisen tapauksessa vaikuttavinta on kuitenkin toinen ääripää. Maaseutu, Oi äiti ja Oi kuinka kauan onnistuvat koskettamaan hyvin rehellisen tuntuisella, paljaalla ja hartaalla tunnelmallaan. Koska levyn tyyli ja estetiikka ei tule isona yllätyksenä, alkaa etenkin rokkibiisien kohdalla aika pian paljastua, että säveltäjänä Torvinen ei ole merkittävä lahjakkuus. Ilman bändin riivattua soittoa nämä simppelit sointurakennelmat ja mutkattomat melodiat olisi nopeasti läpi kuunneltu.