MISFITS: The Devil’s Rain

Arvio julkaistu Soundissa 10/2011.
Kirjoittanut: Eero Kettunen.

American Psychon (1997) ilmestymisen aikaan Jerry Only kehaisi, että Misfitsin kokoonpano oli nyt kunnossa ja studiolevyjä alkaisi tulla kiivaaseen tahtiin. Kyseisen albumin ja The Devil’s Rain -kiekon väliin mahtuu kuitenkin ainoastaan yksi uutta, omaa materiaalia sisältävä kokopitkä eli Famous Monsters vuodelta 1999.

Arvio

MISFITS
The Devil’s Rain
Misfits Records

American Psychon (1997) ilmestymisen aikaan Jerry Only kehaisi, että Misfitsin kokoonpano oli nyt kunnossa ja studiolevyjä alkaisi tulla kiivaaseen tahtiin. Kyseisen albumin ja The Devil’s Rain -kiekon väliin mahtuu kuitenkin ainoastaan yksi uutta, omaa materiaalia sisältävä kokopitkä eli Famous Monsters vuodelta 1999.

1990-luvulla vaikuttaneesta kokoonpanosta on jäljellä enää bändin kantava voima, basisti Jerry Only. Hän vastaa nykyään myös laulusta, ja onkin parempi vaihtoehto kuin edeltäjänsä Michale Graves. Kitaristin virkaa hoitaa aikoinaan Black Flagissa vaikuttanut Dez Cadena ja rumpujen takaa löytyy Eric Arce. Kokeneiden miesten soitto on melkoista leipomista ja tuottaja Ed Stasiumkin on tiennyt, minkä bändin levyä ollaan tekemässä.

The Devil’s Rain voi miellyttää jopa niitä Misfits-faneja, jotka jäivät kelkasta Glenn Danzigin lähdettyä bändistä. Parantamisenkin varaa on silti jäänyt. Kauhupunk toimii esimerkiksi Ramo-pohjalta mainiosti, mutta välillä oikeanlainen tunnelma katoaa. Muiden pienten erikoisuuksien muassa Where Do They Go? -biisin tyttöpoppis hakee itseään ja Father on pelkkää lapsellista vittuilua Danzigille.

Lisää luettavaa