MISFITS: Static Age

Arvio julkaistu Soundissa 08/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Punkin syntyajankohdaksi usein määriteltynä vuonna 1977 perustettu Misfits olisi jäänyt asianharrastajien kulttibändiksi, elleivät Metallica ja Guns N' Roses olisi cover-albumeillaan esitelleet sitä massoille.

Arvio

MISFITS
Static Age
EMI

Punkin syntyajankohdaksi usein määriteltynä vuonna 1977 perustettu Misfits olisi jäänyt asianharrastajien kulttibändiksi, elleivät Metallica ja Guns N' Roses olisi cover-albumeillaan esitelleet sitä massoille. Suurta vahinkoa bändin maineelle tästä ei tullut, vaan Misfits on säilyttänyt legendan arvonsa.

Suurin vaara Misfitsille onkin se itse. Alkuperäinen laulaja ja ehdoton keulakuva Glenn Danzig häipyi kuvioista jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta basisti Jerry Onlyn ja tämän kitaristiveli Doylen vetämänä yhtye toimii edelleen. Markkinoille on saatu kaksi studioalbumia, jotka eivät jättäneet merkittävää jälkeä musiikkihistoriaan. Sen sijaan Misfitsin maineen luoneita, alun perin 80- ja 90-luvuilla ilmestyneitä julkaisuja kaksikko ei ole aiemmin suostunut edes hyväksymään. Juuri nämä, varsin kokoelmavoittoiset albumit on nyt julkaistu uudelleen.

Misfits toi punkiin horror-tematiikan ja jokainen on varmasti nähnyt yhtyeen tavaramerkiksi muodostuneen söpön kömpelösti tuherretun pääkallon.

Misfitsistä ei ollut sukupolvensa turhautumien äänitorveksi – se oli kiinnostunut kauhuleffoista, joista teksteihin tarttuivat vampyyrit, zombiet ja muut örkit.

Glenn Danzig ei tuolloin ollut kaksinen laulaja, mutta sitäkin merkittävämpi tulkitsija. Juuri Danzigissa henkilöityi kaikki se määrittelemätön paha, mitä Misfits halusi musiikillaan sanoa. Turhaan taskukokoinen pullistelija ei ole saanut lempinimeään Evil Elvis.

Albumien taso on kirjava. Ainoa varsinainen albumikokonaisuus on tammikuussa 1978 nauhoitettu, mutta vasta 1997 julkaistu Static Age, joka alkujaan ilmestyi ruumisarkun muotoisen boxin bonus-cd:nä. Sessiossa bändi on selvästi skarpannut ja soittokin kulkee, mitä ei aina voi sanoa etenkin onnettoman rytmiryhmän rymistelyä kuunnellessa. Static Agelta löytyvät monet klassisimmista Misfits-veisuista, kuten We Are 138, Last Caress, Bullet ja punk-hengen täydellisesti kiteyttävä Attitude.

Myös karusti Collection I:ksi ja II:ksi nimetyt kokoelmat kelpaavat ensitutustumiseen. Sen sijaan Legacy Of Brutality, Earth A.D. ja äänitystasoltaan luokaton live Evilive eivät sytytä. Tämä on vähintäänkin nurinkurista, sillä juuri näillä albumeilla Misfitsin kulttimaine on aikoinaan kasvanut.

Albumien kansitaide on punk-historiaa tärkeimmillään. Siksi kansiin painetut parental advisory- ja copy controlled -merkinnät tuntuvat pyhäinhäväistykseltä. 

Lisää luettavaa