M.O.D.: The Rebel You Love To Hate

M.O.D.
The Rebel You Love To Hate
Nuclear Blast

Billy Milanon M.O.D. ei koskaan pärjännyt lähellekään sillä teholla kuin S.O.D.. Kun viimeinen S.O.D.:n lukuisista paluista päättyi vakaviin erimielisyyksiin, oli odotettavissa ja pelättävissä, että Methods Of Destruction kaivetaan esiin. M.O.D. oli aikanaan parhaimmillaan vakavammissa biiseissään, sillä Billy Milanon huumori jäi aina jotenkin vajaaksi ilman Ian/Benante/Lilker -ryhmää. Milano on ollut kuin metallin Jope Ruonansuu. Ensin naurattaa, mutta musiikista ei tule apuja vitsin pidentämiseen.

Nyt ei edes naurata. M.O.D irvailee Eminemille, Kissille, Rammsteinille ja Biohazardille ja kannessa myös Michael Schenkerille. Siis vitseiksihän nämä on tarkoitettu, onhan Billy? Musiikillisesti tämä antaa yhtä paljon kuin tuore lehmänpaska nappaskengän alla juhannushäissä. Milano saisi varmasti soittokavereita kunnianhimoisempaankin hankkeeseen. The Rebel You Love To Hatella hän tekee itsestään laulavan talonmiehen. Dippadai.