MOGWAI: Happy Songs For Happy People

MOGWAI
Happy Songs For Happy People
PIAS

Vaikka Mogwai antoi pari vuotta sitten Rock Action -albuminsa Dave Fridmannin tuotettavaksi ja yhtyeen ihailijakaartiin kuuluvat muun muassa Thom Yorke, Robert Smith sekä Edinburghin alamaailmaa lukijoilleen esittelevä dekkaristi Ian Rankin, on orkesteri saanut suurimman julkisuutensa Blur: Are Shite -tekstitettyjen bändipaitojensa ansiosta. Ilmeisesti skotlantilainen avant rock -yhtye on myös tienannut paidoilla enemmän puntia kuin musiikillaan.

Mogwain musiikillisen muutoksen suunta on selkeä. Yhtyeen orkestroitu rock on levy levyltä vähemmän karua. Asiaan olisi tuskin osannut kiinnittää huomiota ilman osoittelevaa nimeä, mutta monet pianon ja sellojen pehmentämät sähkökitarasinfoniat kuulostavat suorastaan tyytyväisiltä.

Levyn keskeiseksi teokseksi nousevan, klassista draaman kaarta kunnioittavan Rats Of The Capital -eepoksen ympärille ei ole onnistuttu rakentamaan eheää kokonaisuutta. Happy Songs For Happy People on kiinnostavimmillaan toisella tai kolmannella kuuntelukerralla. Vaikka musiikki herättää monenlaisia mielikuvia Bladerunner-soundtrackin panoraamoista Black Sabbathin varhaisten levyjen laahaavaan heavy rock -rummutukseen, on albumin perimmäinen ongelma ilmeinen. Se on kevyt, sen on kuunnellut nopeasti läpi.