The Hawk Is Howling -levyllä (2008) skotlantilainen Mogwai kaivautui syvälle umpikujaan, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä jatkui pidemmälle kuin johdonmukaisesti yhtä laadukas kuin näköalatonkin Mr. Beast (2006) – suorasukaisen raskas ja monoliittisesta kuosistaan yllättäviä sävyjä purkanut edeltäjä – antoi odottaa. Happy Songs for Happy People (2003) vielä yllätti mahdollisuuksien rikkaudella, mutta kuten usein käy niin popmusiikissa kuin elämässä yleensäkin, moni tie jäi tallaamatta.
Hardcore Will Never Die on siitä kiitollinen luku yhtyeen diskografiassa, että se hukuttaa teeskentelevyyden vapautuneisuuteen: Mogwai kuulostaa jälleen inspiroituneelta. Teemat, tempo ja tunnelmat vaihtelevat eleettömästi White Noisen melodisesta alustuksesta urkujen ja henkäilevän messun siivittämän Mexican Grand Prix’n säksättävään poljentoon. Motorisesti tamppaava George Square lupailee kappale-orientoituneempaa Mogwaita, kun taas tyylikkäästi kerrostuva How To Be A Werewolf todistaa yhtyeen pärjäävän strukturoidulla ja yksinkertaisuudesta ammentavalla linjalla.
Vasta levyn sulkeva You’re Lionel Ritchie riistäytyy maltillisen esileikin jälkeen Mogwain tavaramerkkiin: raskaaseen, kudoksia repivään ruhjomiseen, joka elvyttää kysymyksen huomisesta.
