Mogwai on post-rockin suurimpia nimiä ja neljännesvuosisadan toimittuaan genrensä pitkäikäisimpiä toimijoita. As The Love Continues todistaa, että yhtye on onnistunut erinomaisesti päivittämään otettaan ja pitämään myös alkuperäisestä ideastaan kiinni.
Skottibändi soi yhä pääosin instrumentaalisena. Elektronisia sävyjä on mukana enemmän tai vähemmän keskeisinä elementteinä, mutta pääosassa on yhä ehta bändisointi. Seesteisestä pohdiskelevuudesta räjähtävään metelöintiin äityvän albumin elokuvallisuutta lisäävät paikoitellen runsaat orkestraatiot. Rytmisesti, tunnelmiltaan ja otteiltaan Dave Fridmannin tuottama levy on hämmästyttävän rikas.
Ääripäissä Ceiling Granny on napakasti surisevaa indierämistelyä, Supposedly, We Were Nightmares lähinnä post punkia ja Dry Fantasy utuista elektropoppia. Näissä, kuten laulettuna indie-hitiltä haiskahtavassa Ritchie Sacramentossakin säilyy silti Mogwaille ominainen bändiote ja liihottava tunnelma. Kappaleiden tyylit vaihtelevat, mutta ilmaisun moninaisuus palvelee kokonaisuutta.
En liene ainoa, jonka pahin Mogwai-kiima jäi vuosituhannen alkuvuosiin. Muutkin yllättynevät iloisesti As The Love Continuesin erinomaisuudesta.
