Dave Wyndorfin mukaan 4-Way Diablo on suurelta osin livenä nauhoitettu ja ensimmäisistä otoista kasattu albumi. Monster Magnet soikin rennon oloisesti, ilman suorittamisen tai minkäänlaisen näyttämisen pakkoa. Tehokeino menee jopa vähän yli, sillä loppulevyltä välittyy ”kunhan tässä soitellaan” -fiilistä eivätkä tavoitteet kovin helposti aukene. Albumin suunnittelemattomuus, jota Wyndorf on myös mainostanut, alkaa kuulua jo häiritsevästi.
Kokonaisuutena 4-Way Diablo on kuin keikka, jota osuit vahingossa kuuntelemaan. Jähmetyit katsomaan bändiä keikan alun psykedeelisvaikutteisten ja mukavan sumuisten riffikelauksien takia, innostuit jameista ja katsoit sillä perusteella setin loppuun. Kävelit hymyssä suin ja jännitteistä vapaana ulos, mutta et tullut ajatelleeksi hakeutua lavalla näkemäsi yhtyeen seuraavalle keikalle. On tietysti hyvä, että levy herättää livetunnelmaa, sillä kiertuettahan ei nyt Wyndorfin parin vuoden takaisesta unilääke-episodista viisastuneena tehdä.
4-Way Diablo -kiekko on pelkistettyä ja yllättävän pienellä vaivalla omaksuttavaa Monster Magnetia. Ei voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että kovin ruuti paloi jo sellaisilla levyillä kuin Dopes To Infinity (1995) ja Powertrip (1998).
