MONSTER MAGNET: God Says No

Dave Wyndorf osaa yllättää. Monster Magnetia pidetään usein umpihuuruisena stoner-bändinä – jota se toki on ollutkin – mutta aina sen levyt ovat eronneet huikeasti edellisestä. Superjudge (1993) oli sen läpimurtolevy, upea kollaasi ultraraskasta rockia. Dopes To Infinityllä (1995) yhtye saavutti tasonsa lakipisteen. Albumin psykedeelinen matka ulkoavaruuteen oli Disperiniä vahvemmissa napeissa työstettyä musiikkitajunnan laajennusta. Dopesilla Wyndorf paljasti muun muassa puhuvansa planeetoille, mitä ei sovi epäillä hetkeäkään. Powertripillä (1998) bändi jätti hallusinogeenit ja teki suoraviivaisen teemalevyn Las Vegasista. Uusi God Says No tullaan muistamaan Monster Magnetin monipuolisimpana ja kokeellisimpana albumina.
God Says No ei syntynyt onnellisten tähtien alla. Ensin Wyndorf kärsi inspiraation puutetta ja kun hän vihdoin innostuksen puuskassa kirjoitti viikossa viisitoista biisiä enemmän tai vähemmän valmiiksi, miehen autoon murtauduttiin ja sen sisältö tulevan levyn raakaversioineen ja sanoituksineen katosivat lopullisesti. Ei siis auttanut kuin aloittaa alusta. Näin levyn tekoprosessista tuli ainakin spontaani, kun biiseistä ja tuotannosta jälleen kerran vastaavan kitaristi-laulajan oli pakko kirjoittaa ajattelematta vain päällimmäisistä emootioistaan. Jos lopputulosta pidetään mittarina, niin hermoromahduksen uhallakin Wyndorfin muistiinpanot on syytä pitää mieheltä piilossa jatkossakin.
Monster Magnet on jo aiemminkin irtautunut riffirockin muotista, mutta God Says No -levyn moniulotteisuus yllättää siitä huolimatta. Tyylillisiä ääripäitä nimittäin riittää: Wyndorfin lauluäänen madaltuminen saa nimibiisin kuulostamaan säveltämään vaivautuneelta Danzigilta ja heti perään Kiss Of The Scorpion avaa urkupillit levälleen 70-luvun malliin kuin Deep Purple konsanaan. Gravity Wellin delta blues on puolestaan silkkaa Festermeniä.
Albumin materiaalista ylitse muiden nousevat eeppinen Queen Of You ja pelkillä Casioilla soitettu Take It, joista aukeavat God Says Non avainsanat paranoia ja aavemaisuus. Sekopäiseltä Monster Magnet on ennenkin kuulostanut, mutta ei koskaan näin pelottavalta. Myöskään villeimmistä substansseista päänsä puhdistaneen Wyndorfin sanoitukset eivät edelleenkään tallaa mielen aurinkoisinta laitaa. God Says Non edessä ei auta kuin tuntea kunnioituksen sekaista pelkoa sen jylhän kauniin maiseman avautuessa eteen.
Sääliksi käy Amerikan pellejä, jotka joutuvat odottamaan God Says Non ilmestymistä levy-yhtiön julkaisuruuhkan takia vielä ensi vuoteen asti.