Tampereella vuosituhannen vaihteessa vaikuttaneesta Kukka-yhtyeestä on siinnyt aktiivinen ja omaperäinen muusikkoryhmä. Jengistä tunnetuin on Risto, jota tälläkin levyllä kuullaan kosketinsoittajana. Moppi alias Tuomas Toiviainen puolestaan on julkaissut musiikkia muun muassa Treble- ja Tauno Sauno -nimikkeillä. Kaikkien tekemisiä yhdistävät 70-lukuun kallellaan oleva luomurokkaus ja suorapuheiset suomenkieliset tekstit.
Tekstiensä myötä loistaa ja kaatuu myös Mopin ja Aivokurkiaisten debyytti. Toistuvana teemana on homoseksuaalisuus, jota Toiviainen käsittelee avoimen uteliaana ja antaen itsestään paikoin jopa homofobisen vaikutelman. Tekstit jakautuvat rivoihin homoteksteihin, aihepiiriä peitellymmin käsitteleviin lauluihin sekä ns. tavallisiin teksteihin, joissa käsitellään rakkautta, kuolemaa ja vampyyreita.
Ensin mainitut rietastelut ovat hauskoja, mutta osoittautuvat levyltä kuunneltuna kertakäyttöisiksi. Herkullisinta jälkeä tuottaa keskimmäinen ryhmä, jossa jää kuulijan päätettäväksi esimerkiksi, mitä Kärpänen-laulun ”uppoaisikohan se sydämeen asti, jos työntäisit oikein kunnolla, pohjaan saakka” -rivissä oikein työnnetään. Viattomimmat tekstit puolestaan jäävät harmaiksi, sillä niissä paljastuu Mopin olennaisin ongelma: vaikka bändin soitto on värikästä ja soundi hurmaavan vanhahtava, ovat kiinnostavat sävellykset levyllä vähemmistössä.
Muutamat poikkeukset ovat onneksi todella mainioita kappaleita. Esimerkiksi Tähtilaulaja ja Ystävä vievät kuulijan mukanaan ilman yhdenkään tuhman sanan apua.