MYYT: Myyt

Arvio julkaistu Soundissa 10/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Monimielisesti itsensä nimennyt Myyt teki ensisinglellään myönteisen vaikutuksen. Debyyttialbumin avausraidaksi sijoitettu Tuntematon on paitsi vakuuttava biisi myös rohkeasti nykypäivän trendejä uhmaava esitys.

Arvio

MYYT
Myyt
Poko

Monimielisesti itsensä nimennyt Myyt teki ensisinglellään myönteisen vaikutuksen. Debyyttialbumin avausraidaksi sijoitettu Tuntematon on paitsi vakuuttava biisi myös rohkeasti nykypäivän trendejä uhmaava esitys. Albumillaan Myyt tarjoaa lisää epämuodikasta rockia, joka hakee vaikutteensa 80-luvun mustahuulisesta goottisuudesta. Biisien tömisevät rytmit nostavat esiin mieli- ja/tai kauhukuvia Siouxsie & The Bansheesistä lisättynä ripauksella Musta Paraatia. Levyn teksteistä vastaavan Annina Antinrannan laulu tavoittaa herkimpinä hetkinään, joita tosin on turhan harvoin, lähes Anna Kuoppamäen sensuellisuutta. Liikaa innostuessaan Antinranta kolkuttelee paatoksellisen kailottamisen ovea.
Myyt vyöryttää biisejään vahvasti jyräävillä kitaroilla, joiden soundi olisi saanut kernaasti olla vieläkin tyrnimpi. Introvertin oloisen yhtyeen ilmaisun vakavamielisyys kasvaa paikoitellen suorastaan liikuttaviin mittoihin. Albumin 80-lukulaisuus tiivistyy Diivaan, joka vetää vapisevilla sormilla viivaa silmien alle kajalilla.
Myyt on parhaimmillaan riittävän pieninä annoksina nautittuna. Levynsä biisien rakenne kun käy lujaa-hiljaa-lujaa -vuorotteluineen pidemmän päälle liian ennalta-arvattavaksi. 

Lisää luettavaa