NICOLE: Suljetut ajatukset

Suomenkielistä asennemetallia. Jos Sara on se goottityyliin meikkaava vaihtoehtopimu ja Minerva hänen sievempi sisarpuolensa, niin Nicole on rankin ja räväkin sisaruksista, joka päällisin puolin on ehkä pelottavin kolmikosta, mutta samalla myös kiinnostavin. Yhtyeen bio kertoo, että "jos et vielä ole kuullut Nicolesta, olet onnistunut perusteellisesti välttelemään suomalaisen metalliskenen pinnan alla tapahtuvaa kehitystä."

Seitsemän vuotta ja seitsemän julkaisua ovat kakkosalbuminsa perusteella hioneet Nicolesta erittäin tiukan ja vakuuttavan asenneryhmän, jonka jyräävää tykitystä tasapainottavat melodiset lauluosuudet. Suomenkielisyys on tässä yhteydessä silkkaa plussaa. Vaikutteet johtavat selkeästi rapakon taakse, vaikka inspiraatiota väitetään ammennettavan myös ruotsalaisilta death-metal bändeiltä. Itse en tosin niitä kuule. Sen sijaan Ilkka Laitelan satunnaiset "jau jau"-huudahdukset ovat puhdasta Alexi Laihoa ja musiikin ajoittainen nytkähtely puolestaan silkkaa Meshuggahia. Pienemmissä annoksissa homma toimii, mutta pidemmän päälle kappaleiden samankaltaisuus alkaa puuduttaa.

Silti, mikäli Machine Head, Diablo ja Korn kuuluvat lempiyhtyeisiisi, miksi et tekisi tuttavuutta Nicoleen?