Newyorkilainen, Suomessa pitkään asunut Nicole Willis kuuluu siihen eliittiin, joka voi laskea faneihinsa USAn presidentin. No, se kertoo vain Obaman hyvästä mausta. Toki muun muassa Curtis Mayfieldin, Leftfieldin ja tietysti miehensä Jimi Tenorin kanssa työskennellyt laulaja on saanut kansainvälisiä klubihittejäkin vesittämättömällä soulillaan, joka tällä albumilla hakeutuu vielä syvemmille vesille.
Nicolen ja bändin omatekoiset laulut sykkivät sillä Mayfieldin ja Ann Peeblesin välisellä bluesahtavasti sielukkaalla alueella, jolla viihdyn erittäin hyvin. Sekä solistin että kuusihenkisen bändin otetta leimaa vanhan liiton maanläheinen niukkaeleisyys laulujen pohtiessa sekä lemmen että yhteiskunnan kiemuroita. Tenorin maukkaita torvisovituksia ja parilla raidalla Pekka Kuusiston elegantteja jousisovituksia hyödyntävä soundi tuikkii alati pieniä soinnillisia hienouksia. Pete Toikkasen kitara ja Antti Määttäsen urut ja syntikka tarjoilevat Nicolen maksimaalista tunnetta riuhtomatta välittävän laulun ohella jatkuvasti herkkuja korville.
Katkeransuloisia melodioita pursuava, hiljaisella tulella kypsäksi haudutettu Tortured Soul tähtää tummasävyisellä, enimmäkseen rauhallisella menollaan enemmän sydämeen kuin lantioon, vaikka esimerkiksi päätösraidat Now I Can Fly ja You Got Me Moonwalking panevat jalat vispaamaan. Light Years Ahead voisi olla Superflyn soundtrackilta ja ärhäkkä särökitara sopii loistavasti petetyn naisen kostoa huokuvaan Time To Get Business Straightiin.