NIGHTRAGE: Sweet Vengeance

NIGHTRAGE
Sweet Vengeance
Century Media

Sujautan Sweet Vengeancen koneeseen tarkastamatta kokoonpanoa. The Tremor lyö heti löysärikakkaa pöksyyn! Sitten rääkäisee laulaja. Tämä ei voi olla kukaan muu! Kantta käteen ja niinhän se on: Tomas Lindberg riehuu kuin At The Gatesin aikaan ja musiikkikin osoittaa juuri sinne. Rummuissa Per Möller Jensen The Hauntedista! Kitaroissa Gus G. (Dream Evil, Firewind, Mystic Prophecy) ja päämies Marios Illiopoulos (Exhumation). Tämä on unta. Hirmuisen The Tremorin aikana ehdin valita tämän, viime ja ensi vuoden levyn. Sitten Kreikan pojat rupeavat tiluttamaan. Änkeävät Annihilator-alkuiseen The Glow Of The Setting Suniin power metal -henkistä mahtailevaa sooloilua. Täysin paikallaan jossain muualla, mutta skipatkaa se äkkiä, älkää pilatko. Pyyhittäköön Gus G.:n sankarijutuilla pöytiä ja vaikka perseitä, mutta tehkää tämä kunnolla. Hero vedetään täysin In Flamesiksi, vaikka Lindberg rääkyykin minkä keuhkot repeämättä kestävät. Biisin lopussa laulaa puhtaita Evergreyn Tom S. Englund ja intoa on kuin akkojen tikanheitossa: löysiä kaaria puoli metriä alle taulun.

Melodisesti junnaava Elusive Emotion ja sirkkelimäinen, jälleen pienen At The Gates -häivähdysken tuova Macabre Apparition toimivat, vaikka liekkipoikia näissäkin peesataan. Circle Of Pain Englundin Glen Hughes -lauluineen on taas aivan hirveää tavaraa levyllä, josta avausbiisi valehtelee niin ihanasti.

Ilman The Tremoria ajateltuna Sweet Vengeance on mukavaa, mutta päämäärätöntä erilaisia vaikutteita sulattavaa metallia.