NO DOUBT: Return Of Saturn

Return Of Saturn oli lastattu melkoisilla odotusarvoilla. No Doubtin edellinen albumi Tragic Kingdom oli miljoonaselleri ja Don't Speak massiivinen hitti joka puolella maailmaa. Kun albumeiden väliksi pääsi vielä venähtämään puolikas vuosikymmen, on tuo odottelu saanut lisäpainetta. Lähtökohta Return Of Saturnille oli siis latautuneen kärsimätön.
Entä millaisena tuo lataus purkautuu? Kaksi sanaa riittävät kuvaamaan tuota tilaa: pettymys ja yllätyksettömyys. Return Of Saturnin muutokset ovat kosmeettisia, mitään todella ratkaisevaa uutta bändi ei pysty esittämään. No Doubt on viilannut soundiaan kylmempään, metallisempaan suuntaan. Kitarat särisevät rosoisemmin ja biisien hakkaavuutta on korostettu. Keinuva ska on edelleen siellä jossain kaiken perustana, mutta nykyvirityksestä johtuen se on kadottamassa viimeisiäkin rippeitä lämmöstään ja veikeästä iloisuudestaan. Tämä levy on tuotannossaan ylilyövän kalsea, runnovuudessaan hengästyttävä ja kokonaisena pakettina tylsä jollotuskokoelma. Eikö Anaheimissa enää paista aurinko?
Nautittavuuden katoa edesauttavat yllätyksettömyydessään ylipitkiltä kuulostavat biisit, joiden loppumista jää kärsimättömänä odottamaan niin, että seuraavan kappaleen alkaessa on jo valmiiksi rasittuneessa tilassa. Mihin ovat jääneet hyvät popkappaleet? Bändillä on ilmiselvästi ollut liikaa aikaa suunnitella ja tehdä tätä albumia. Ehkä myös jonkinlainen rimakauhu on iskenyt päälle juuri silloin kun olisi pitänyt olla rohkea ja katsoa tulevaisuuteen.
Helmikuun lopulla No Doubt piti lehdistötilaisuuden Lontoossa tulevan albuminsa tiimoilta. Tuolloin Tony Kanal ja Gwen Stefani puhuivat epämääräiseen sävyyn henkilökohtaisesta ja bändinsä tulevaisuudesta. Brittilehti NME tulkitsi puheet vihjeeksi yhtyeen hajoamisesta, joka tapahtuisi heti levyn julkistamisen jälkeen. Etenkin kun rumpali otti ja meni naimisiin. Saapa nähdä.