NOTKEA ROTTA: Itä meidän

NOTKEA ROTTA
Itä meidän
Monsp

Monsp voi hyvällä omallatunnolla koota kokoelman eri esittäjien julkaisemattomista äänityksistä. Siitä on kasvanut lyhyessä ajassa yksi Suomen tärkeimmistä levy-yhtiöistä, pieni ilmiö, jonka liikkeitä monikansallisten yhtiöiden paikalliset pesäkkeet todennäköisesti seuraavat ihmeissään, jos ovat lainkaan hereillä. Monspia kannattaakin pitää silmällä: se on onnistunut ruohonjuuritason markkinoinnilla lunastamaan lukemattomien artistien ja kuuntelijoiden luottamuksen ohella huomattavan näkyvyyden mediassa. Tässä valossa ei liene yllättävää, että Sparratut valiot esittelee kattavan, kaikkiaan vaihtelevan joskin aavistuksen epätasaisen läpileikkauksen kotimaisesta tarjonnasta.

Turkulaisen Ritarikunnan Chyde ja HP kirjoittavat kolmannella levyllään Kroonisesti akuutti oivaltavaa, kekseliästä ja ilmaisuvoimaista, niin rakenteeltaan kuin sisällöltäänkin valmista, kuumeisesti artikuloiden esitettyä tekstiä, joka kartoittaa kokeneen kaksikon elämäntarinoita ja arkipäivää. Lämpimässä, analogisessa soundissa selvät, valikoidut viitteet yhdistyvät persoonalliseen tuotantoon. Ritarikunnan teemat ja tuotanto kietoutuvat tiiviisti yhteen, esittelevät nihilistisiä, pohdiskelevia ajatuksia elämästä avoimesti hämmentyneistä, omakohtaisen kuuloisista näkökulmista.

Notkea Rotta ja Liekehtivät Torsionit on palannut toisella lp:llään Itä meidän kantakaupungista Itä-Helsingin koruttomiin kuvioihin, jotka juurrutetaan taitavasti juoksutetun kerronnan keinoin paikallisiin maamerkkeihin. Persoonallisen kielenkäytön siivittämä tarinointi on kaikkea muuta kuin lausunnaltaan latauksetonta. Verrattoman sensuroimaton, mestarillisesti kirjoitettu irstailu hengittää satiirisissa henkilöhahmoissa, jotka vangitsevat vaihtelevien päihteiden, vapaamielisen sukupuolielämän ja rikollisuuden leimaaman arkipäivän. Päähenkilöt näyttäytyvät vuoroin vapaamatkustajina, uhreina, kapinallisina ja moniongelmaisina mutta humaaneinakin yksilöinä.

Kuka muilutti nukkumatin saavuttaa ansiokkaasti tilan, joka on Notkealle Rotalle ja kumppaneille perin harvinainen: sen biitti tarjoaa mietteliään taustaverhon tarinalle unettomuudesta, huumeista ja seksistä. Ilmeikäs sanoitus ei ole järin poikkeuksellinen, mutta biitistä virittyy erottuva kontrasti Rautaperseen visuaaliselle tarinalle, joka on hauska mutta lohduton, silkkaa huumoria ja ironiaa palkitsevampi.