N.W.A.: Straight Outta Compton

N.W.A.
Straight Outta Compton
Ruthless

Comptonin pojat Eazy-E, Dr. Dre, Ice Cube, MC Ren ja DJ Yella tiesivät mitä tekivät. Kansa hermostui, kun he puhuivat rumia, mutta he puhuivat lisää, rumempia. He kutsuivat joukkoaan nimellä, jota pidettiin halventavana – Niggaz With Attitude – mutta he olivat siitä ylpeitä. Kun yhtye laajensi repertoaariaan ja keksi uusia tapoja kiusata kansaa, kansa piiritti sen ja sulki syliinsä.

Yleisöä oli jo loputtomasti, kun Ice Cube jätti yhtyeen sen ensimmäisen menestyslevyn Straight Outta Comptonin (1988) jälkeen ja äänitti AmeriKKKa's Most Wanted -klassikon (1990) Public Enemyn hovituottajien Bomb Squadin kanssa. N.W.A. palasi, vahvempana yhtyeenä ja puhui lisää rumia, ja myi lisää levyjä. Se myi niin paljon, että Efil4zaggin (1991) – Niggaz4life – nousi Billboard-ykköseksi. Upeasti tuotettu hidastempoinen Niggaz4life oli myös Dren tulikoe; Cuben väistyttyä energisestä vokaalista ja ennen kaikkea N.W.A.:n tuotannosta vastaava Andre "Dre" Young sai Renin rinnalla huomattavasti aikaa mikrofoniin. Ilman Cuben terävää kynää Ren ja Dre ohjasivat N.W.A.:n kirjoitukset yhä härskimpään suuntaan.

Katseet kääntyivät automaattisesti Drehen, josta tuli kvartetiksi kutistuneen yhtyeen hajottua yhdellä lp:llä (The Chronic, 1992) historian tärkeimpiä tuottajia. Straight Outta Comptonin jälkeen, vuotta ennen Niggaz4lifea ilmestyi 100 Miles And Runnin' -ep, joka on viimeisiä Dren nopeatempoisista töistä. Vastikään julkaistuilla uusintapainoksilla se on mahdutettu samalle levylle jälkimmäisen kanssa. Comptona taas on jatkettu muutamalla extended mix -versiolla, ja Eazy-E:n ainoa lp, Eazy-Duz-It (1988), sai kylkeensä 5150 home 4 tha sick -ep:n (1992). Eazy-Duz-It on räävitön, väkivaltainen ja hauska – ja 15 vuotta vanhaksi hämmästyttävän kestävä; Boyz-N-The-Hood kuulostaa juuri niin terävältä kuin pitääkin.

Samaan aikaan tosiaan julkaistiin Straight Outta Compton, joka räjäytti pankin. Toisin kuin Eazy-Duz-It ja N.W.A. and the Posse, jotka määrittelivät yhtyeen kohdeyleisön, se ei ollut hyväntuulinen perjantai-illan levy. Compton oli läpeensä nihilistinen ja nyrjähtänyt; N.W.A. puhui viinasta, huorista ja väkivallasta – ja rahasta, joka rikkoi yhtyeen. Hip hopin levytetyssä historiassa tuskin on toista yhtä kauaskantoista levyä. Straight Outta Compton on hyvin suurelta osiin syyllinen hip hopin rajoittuneeseen ajatusmaailmaan ja konsepteihin samalla tavalla kuin The Chronic sen vesittyneeseen yleissointiin 90-luvun puolella.

Eazy-Duz-It ja Compton myivät yli kolme miljoonaa kappaletta, mutta Niggaz jäi yhtyeen viimeiseksi. N.W.A.:n tarina ei ollut pelkkää gloriaa, eikä se jatkunut kauan. Se on tarina Amerikasta ja Ruthless Recordsista, niin monesta asiasta ja näkökulmasta, ettei levyarvio voi sitä koskaan selittää kuin pintapuolisesti. N.W.A.-historiikeissa kerrotaan niin misogyniasta, hedonismista, huumeista ja Reaganista kuin sanan- ja yksilönvapaudesta, veljistä, Mustista Panttereista ja Comptonista. Ja N.W.A.:n tarinalla on muutakin kuin shokkiarvoa; se on kiistelty legenda – ehtymätön runsauden sarvi, joka ikonisoi AIDSiin 31-vuotiaana menehtyneen Eazy-E:n, Dr. Dren ja Ice Cuben.

N.W.A. ei suinkaan ollut ensimmäinen gangsta-orkesteri – eikä se liioin puhunut uusista asioista. Silti N.W.A. oli lyhyen levytysuransa alati tähtäimessä – ei vain F.B.I.:n, poliisin ja vihaisten vanhempien, vaan nälkäisen median, mustien, valkoisten, miesten ja naisten – kaikkien, ja se huomattiin mitä ikinä se teki; se popularisoi promotoimansa musiikkityylin ja ajatusmaailman, toi hip hopin esikaupunkeihin, lopullisesti. Yhtye puolustautui toteamalla, ettei se ole tieten tahtoen provokatiivinen vaan puhuu totta, ja totuus on mitä on.

Kun Run DMC:n Jam Master Jay hiljan murhattiin, väärin ymmärretty N.W.A. nousi jälleen mieleeni. Kolumnistit teoretisoivat kilvan, kuinka hip hop -artistit kaivavat taiteellaan omaa hautaansa – myös Jam Master, jonka elämäntyö tuskin sivusi hänen aseisiin tarttuvia veljiään! Toisin kuin 1994 menehtynyt Eazy-E Jay sentään sai tribuutin joskin kyseenalaisen – siltä samalta medialta, joka rakasti N.W.A.:ta. Koko ilmiön tärkeimpänä katalyyttinä toiminutta Eazya ei nähtävästi pidetty merkittävänäkään pop-henkilönä; ehkä hän ei sittenkään saanut tarpeeksi aikaan.

N.W.A.:sta onkin osuvasti sanottu, että vaikka se tavallaan muutti kaiken, se ei muuttanut mitään, ainakaan hyvässä. Siksi se on edelleen kiistelty; siksi on oikein, että nämä levyt tulevat takaisin tasaisin väliajoin, musiikillisina virstanpylväinä ja muistuttamaan niistä kysymyksistä, jotka N.W.A. toi koko maailman huulille.