Kuusumun Profeetan Mika Rättö liikkuu tällä kertaa jazzin, klassisen musiikin ja ambientin maailmoissa. Rättö on säveltänyt kauniin ja synkän levyn yhdessä Harri Kerkon kanssa. Se koostuu muutamasta pidemmästä klassisen pianon ylläpitämästä kappaleesta sekä useammasta alle kolmen minuutin ”sähköisestä” sävellyksestä. Näitä elementtejä yhdistää levyn lähes meditatiivinen rauhallisuus, joka rikkoutuu vain hetkittäin.
Sanoitukset levylle on tehnyt ristiriitainen Jussi K. Niemelä, joka omien sanojensa mukaan on hakenut vaikutteita japanilaisesta bushidosta. Levyn rauhallisilla ja kauniilla lyriikoilla on pyritty maalailevaan tunnelmaan.
Musiikin hitauden ja yksinkertaisuuden ansiosta kuuntelijan on helppo havaita lukemattomia pieniä nyansseja, jotka lisäävät levyn mielenkiintoa huomattavasti. Esimerkiksi Nukkuva tyttö ja omenapuu ei kahden euron joogamusiikista eroaisi, ellei sen pinnan alle olisi luotu ajoittain vaikuttavaakin äänimaailmaa. Levyn avauksesta kuuluu kiitos Mike Garsonille, jonka piano soi niin kovin herkästi.
Kuten Rätön muutkin tekemiset Miekka ja kirsikankukka vaatii kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Levy on rauhoittava kokemus.