ORANGE GOBLIN: The Big Black

Minä näin viiden oranssin menninkäisen tanssivan. Ihan tosi. Ne jammailivat avaruuteen eksyneessä sukkulassaan. Olivat päättäneet pitää hauskaa niin pitkään kuin happea riittää. Ne käyttivät energiaa aivan huoletta kunnon kiihdytyksiin, vaikka harhailu olikin pääasiassa rauhanomaista. Polttoaineena niillä oli alkoholi.
Orange Gobliniin voi hyvin läimäyttää stoner-leiman, vaikka se on välillä muodostunut lähes kirosanaksi. Näiden brittien sumuisessa ulottuvuudessa stoner on kuitenkin kohdallaan. Jo biisinnimet kertovat missä mennään: You'll Never Get To Moon In That, Quincy The Pigboy ja Hot Magic, Red Planet. Paras otsake on Cosmo Bozo, joka todistaa Orange Goblinin olemuksesta tyhjentävämmin kuin levyn nimi. King Of Hornetsissa myötäillään Ozzyn laululinjaa, mutta muuten pidättäydytään suorista Sabbath-viitteistä. Ennemminkin mieleen tulee aamunkoittoa kohti kurvaava uninen road-versio Cathedralista. Bassosoundi surisee kuin humalainen ampiainen ja esitekin kertoo rumpali Chris Turnerin soittavan laiskoja fillejä. Orange Goblinin paras levy.