ORSON: Culture Vultures

Arvio julkaistu Soundissa 12/2007.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Vuosikymmenen vaihteessa perustettu kalifornialaisbändi Orson on monen muun jenkkiyhtyeen tapaan päätynyt hakemaan uralleen potkua Englannista. Uudessa kotimaassaan Orson ylsi debyyttialbumillaan Bright Idea (2006) listaykköseksi saakka napaten keväällä Brit Awards -palkinnon parhaana kansainvälisen läpimurron tehneenä aktina.

Arvio

ORSON
Culture Vultures
Mercury

Vuosikymmenen vaihteessa perustettu kalifornialaisbändi Orson on monen muun jenkkiyhtyeen tapaan päätynyt hakemaan uralleen potkua Englannista. Uudessa kotimaassaan Orson ylsi debyyttialbumillaan Bright Idea (2006) listaykköseksi saakka napaten keväällä Brit Awards -palkinnon parhaana kansainvälisen läpimurron tehneenä aktina.

Englantilaisten Orson-ihailu on helppo ymmärtää Culture Vulturesia kuunnellessa. Yhtyeen tyyli on kuin suoraa jatkoa 70-luvun lopun new wave -popin buumille. Parhaimmillaan Orsonin biiseissä on samansukuista innostuneisuutta kuin Joe Jacksonin, Elvis Costellon tai Squeezen varhaisissa levytyksissä. Yhtyeen laulusolisti Jason Pebworth on tulkinnoissaan yhtä lailla innokas.

Radio ja Ain’t No Party ovat levyn tehokas avauskaksikko ja jatkossakin Orsonin esityksissä on kiitettävää napakkuutta. Vaikka Culture Vulturesin materiaali ei sinänsä häikäise, niin Orsonin asenne pelastaa paljon. Viisikon tapa tarttua kappaleisiinsa saa ne kuulostamaan enemmältä kuin osiensa summalta ja joka tapauksessa kiinnostavammilta kuin esimerkiksi Maroon 5 omat biisinsä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa