Arvio: Kolonialis­min traumat seuraavat Billy Woodsin väkevän, synkän ja ravistelevan Golliwogin kertojahahmoja

Woods sanailee tarinoidensa ylle harson, jonka alta alkaa näkyä painajais­maisia olentoja ja surrealistista kauhua.

Arvio: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus jyrää taas uudella energialla

Jylhyys, melankolia, melodisuus, kantaaottavuus ja muut tutut palaset ovat paikallaan, mutta Tuomiojärvi ei silti kuulosta vain vanhan toistolta.

Arvio: Lorna Shorella on näytön paikka – ja I Feel the Everblack Festering Within Me todellakin lunastaa

Äärimetallin rajoja rikkovan yhtyeen taikana on sen aiheuttama valtava tunnehyöky.

Arvio: Subspace Radio lähestyy progerockia hillityn selkopiirteisesti

Dreams of Shapes and Forms on epätasaisuudestaan huolimatta oikein hyvä levy.

Arvio: Watchhousen mökintuoksuisessa indiefolkissa on kaikki kohdallaan, mutta samalla ilmaisu on oudon kasvotonta

Ritualsin ehyessä tunnelmassa on arvonsa ja ansionsa, mutta riskittä rakennettuna se jää kuitenkin triviaaliksi.

Arvio: Even in Arcadia on Sleep Tokenin intiimein ja paljain levy, jolla raskaat metallikohdat tuntuvat taakalta ja velvoitteelta

Even in Arcadia on piste, jossa Sleep Tokenin on päätettävä tulevaisuutensa suunta.

Arvio: Pärjääkö Stereolab opetuslapsilleen pitkän tauon jälkeen? Instant Holograms on Metal Filmiltä odotti sekä enemmän että vähemmän

Stereolab vuosimallia 2025 kuulostaa tasan itseltään.

Arvio: Laineen Kasperin Jumala on lomalla on levy, jonka parissa sopii niin tanssia ja irrotella kuin pysähtyä ja syventyä

Laineen Kasperilla on kyky tehdä ihon alle meneviä lyriikoita ja niiden rinnalle biisejä, jotka saattaisivat toimia ilman sanojakin.

Arvio: Kun mikään jääräpäisessä visiossa ei muutu, ansiokas perinteik­kyyskin alkaa tympäistä – Sacred Steel jyrää aina vain samoja tuttuja polkuja

Ritual Supremacyn kuunte­leminen tuntuu samalta kuin olisi ladannut koneelleen jo ammoin moneen kertaan läpi pelaamansa retropelin.

Arvio: Joe Bonamassan Breakthrough on hyvä, mutta vähän turhauttava tapaus

Vanhan liiton bluesista muistuttavat biisit jäävät välillä vähän tasapak­suiksi.

Arvio: Issen Kukkia on musiikkia ilmaisiin kesätapahtumiin ja hitaasta elämästä nauttiville puistohipeille

Kukkia tuntui ensin välityöltä, mutta saattaakin olla Ismo Puhakan tuotan­non parhaasta päästä.

Arvio: Nössö Novan Pitäis ja pitäis on toiveikkuuden, kyllästymisen ja luopumisen aalloilla soljuvaa hissimusiikkia

Musiikillinen virtuoottisuus kuuluu niin laulu-, soitto-, sävellys- kuin tuotantopuolella. Tietynlainen kliinisyys voi kuitenkin olla karkottava tekijä.