Arvio: Domination on väkevintä Primal Feariä miesmuistiin

Viidestoista albumi on jo ensikuule­malta suorastaan isku vasten kasvoja.

Arvio: Ambushin Evil in All Dimensions on genressään äärimmäisen piristävä teos

Albumi kuulostaa yhtä aikaa vanhalta ja tuoreelta.

Arvio: Gruesome pitää Deathin ja Chuck Schuldinerin perintöä yllä kunnioitettavalla tavalla

Silent Echoes ei yritä syrjäyttää esiku­vaansa vaan nostaa sille lippistä syvän kumarruksen ja kunnioituk­sen kera.

Arvio: Jussi Syren & the Groundbreakersin New World in the Morning sisäl­tää todellista kielisoitinten ilotu­litusta

Jussi Syrenin luotsaama bändi juhlii 30-vuotista taivaltaan neljännentoista albuminsa merkeissä.

Arvio: Pohjoisen Soturit louhii mukavasti rullaavaa melodista heviä

Simppelisti nimetty N on orkesterin kolmas albumi.

Arvio: Kirsikkapuun koruttoman peittelemättömällä tavalla kirjoitettu ensilevy on kokonaisuus, jota ei tule vain kuulostella

Tällaisia levytyksiä ei tule vastaan kovin usein.

Arvio: Usvan takaa kajastaa lupaus pelot syrjäyttävästä euforiasta – These New Puritansin Crooked Wings on sykähdyttävä matka tuntemattomaan

George ja Jack Bernettin taide on edennyt levy levyltä alitajuisempaan suuntaan, ja Crooked Wingsillä katoavat viimeisetkin totunnaisuudet.

Arvio: Lauri Kallion Cats, Turt­les and Other Creatures on instrumentaalimusiikkia vahvimmillaan

Kallion kosketuksen vaivatto­muus kertoo mittavasta pinnanalai­sesta tekniikka-arsenaalista. Olen­naista on kuitenkin musiikin tunne ja tunnelma.

Arvio: Sunnuntaiajelua progerockin maanteillä – Nad Sylvanin Monumentata on ihan liian pikkukivaa musiikkia

Monin hetkin levy on täynnä kekse­liäitä sovituksia, tarttuvaa fiilistelyä ja hymyilevää asennetta, mutta tuokiota myöhemmin vaelletaan taas genee­risyyden uuvuttavissa alhoissa.

Arvio: Volbeat pors­kuttaa yhä vailla jarruja ja genreai­doille pissien

God of Angels Trust on syntynyt ilman mietintöjä ja SWOT-analyysejä. Se kuuluu.

Arvio: Ghost Worldin Armadillo Café kaipaisi istuskelun ja pysähtymisen rinnalle lisää tanssahtelua

Ghost World onnistuu luomaan albumin teemaan sopivan pysähtyneen tunnelman. Ehkä jopa liiankin hyvin.

Arvio: Ty Segall on lahjakas nikkari, joka ei malta jalostaa luonnosmaisia aihioitaan ja hieroa teemojaan

Ty Segallin hippirockin raskaan sarjan ja klassikkoglamin soundillisilla säädöillä operoiva Possession soi hienosti, mutta jää kuitenkin pikkukivan käyttöviihteen asteelle.