Arvio: Ylistys läheisyy­delle, välittämiselle ja kuulumiselle – Yksin jäänyt Alan Sparhawk kiinnittyy uudestaan maailmaan osana uutta laumaa

Folkyhtye Trampled by Turtlesin rinnalleen saaneen Alan Sparhawkin tuore levy on haavoittuneimmillaankin vapauttava.

Arvio: Counting Crowsin antaumuksellinen americana soljuu kollektiivisten muistojen virtana

Butter Miraclella ei tehdä mitään ennenkuulumatonta. Laulujen arvo määrittyykin toisilla kriteereillä: referensseinä, omistautumisina, tra­ditiontajuina. Nämä parametrit Coun­ting Crows hallitsee täydellisesti.

Arvio: Sur-rur koskettaa luonnollisen rehellisyyden auralla, jolla pääsee pitkälle kaiken muovin seassa

Härveli petaa teemansa kitaristi-laulaja Ville Vuorenmaan kasvukokemuksista ysärin Pohjan­maalla.

Arvio: Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan kolmas duolevy todistaa nimensä puolesta – Laulut eivät väistele maneereja, mutta tähyävät totunnaisuuksia kauemmas

Röyh­kä ja Mattila asettelevat tutut ele­mentit kiehtoviin asentoihin ja työtä ohjaavat elämänkokemus ja muis­tojen herkistämä olevaisuudentaju.

Arvio: Valkea-yhtyeen Vedenjakaja on vahva kokonaisuus, joka vangitsee täysillä otteeseensa

Levyltä irrotetut singlet ovat täysin valmista hittimateriaalia, mutta koko albumista muodostuu mukaansa imaiseva tarina tulvillaan käänteitä.

Arvio: Katatonia on tripillä, jossa kanssakuulijan kokemus on ekskursion oppaalle täysin yhdentekevä

Jonas Renkse näyttää uppoavan hallitsemattomasti sielunsa syöve­reihin, nyt kun Anders Nyström on sivussa.

Arvio: Mark Pritchardin ja Thom Yorken Tell Tales on mitä ryppyotsaisin levyllinen hauskaa musiikkia

Pandemia-ajan korrespondens­sina alkanut projekti ei yritä olla edistyksellinen tai kokeellinen. Siinä on paljon asioita, mutta ennen muuta Pritchardin ja Yorken varmuutta ja visiota.

Arvio: Pulpin taika on yhä tallella – Yhtye pystyy edelleen löytämään uusia yl­lättäviä polkuja ja olemaan samalla tunnistettava itsensä

Jos yhtyeen taru päättyy tähän levyyn, on se komeampi päätös uralle kuin edeltäjänsä.

Arvio: Billy Idol on jättänyt sekoilun päivät taakseen, mutta niistä riittää yhä ammennettavaa lauluihin

Dream into It on hilpeämpi kokonaisuus kuin edeltäjänsä.

Arvio: Aren ja Rekamin Kabinettimusiikkia on viime aikojen parhaita levyjä genressään

Tarinat ja vapaat assosiaatiot soljuvat korviin puhtaana hyvän mielen flow’na mutta tarjoavat myös tervettä realismia kaikenlai­sen uhon leimaamalle nykykentälle.

Arvio: Kiinnostavaa tyylilajien sekoitusta painavalla sanomalla – Vimma haluaa olla muutakin kuin festaribändi

Vimman kappaleissa muistutetaan luonto­kadosta ja ilmastokatastrofista sekä puhutaan rauhan merkityksestä.

Arvio: The Hauntedin Songs of Last Resort on monessa mielessä priimatasoa, mutta valmiuksia olisi enempäänkin

Levy on jyräävä ja paikoitellen oikeinkin mukaan­satempaava, mutta sävyjä saisi vain olla enemmän.