Arvio: Päivän Sää operoi perinteisen suomirockin ja indien välimaastossa – Vitsikirjan pedon kappaleissa on sielukas tunnelma

Arvio: Ulver lentää autopilotilla – Liminal Animalsia vaivaa innottomuus ja särmän puute

Arvio: Kemopetrol tuntee vahvuutensa – Engineltä välittyy kypsä, kosketusetäisyydelle tuotu kauneus

Arvio: Tältä tuntuu rakkaus ja asettuminen – Scandinavian Music Groupin Rakkaani, on aitoa ja sydämellistä musiikkia

Arvio: Anssi Kela säveltää värikästä musiikkia mustaan maailmaan – Kaikki tiet joita kuljin loistaa hekumallista irrottelevuutta

Arvio: Geneeristä ja tukkoon tuotettua turbojyystöä – Mark Tremontin soolobändin funktio jää epäselväksi

Arvio: Lord of the Lost -keulahahmo 80-lukulaisen syntikkapopin parissa – Chris Harmsin soolodebyytti pelaa samoilla vahvuuksilla kuin emoyhtyekin

Arvio: Joona Toivanen Trion soitossa välittyy varmuus ja soittajien tasa-arvo – Gravity tarjoaa niin nyrjähtäneitä yökerhotunnelmia kuin hidasta horisonttiin tähyilyä

Arvio: One Assassination Under God on parasta Marilyn Mansonia aikoihin, mutta se ei tarkoita vuonna 2025 kovin paljoa

Arvio: Epätoivoa, surua ja musertavaa melankoliaa – Harakiri for the Skyn Scorched Earth on väkevä taidonnäyte

Arvio: Vukovi-duo on musikaalisesti lahjakas, mutta se yksin ei riitä kantamaan My God Has Got a Gunia pitkälle

Arvio: Perustajajäsenen muistoa kunnioittava Magnum-livejulkaisu luo hyvän läpileikkauksen bändin uraan