Alunperin belgialainen Pantheist on nokkamiehensä Kostasin taannoisen muuton takia pitänyt majaa Englannissa. Sen musiikilliset juuret ovat edelleen vanhan mantereen puolella.
Belgia on vahvasti Ranskan vaikutuspiirissä, eikä näin ollen ole lainkaan kummallista, että Pantheist ammentaa vivahteita taiderockin puolelta. Kun siihen vielä yhdistetään itämaisia sävyjä, Pantheistin doomista löytää runsaasti kiehtovia ideanpoikasia. Ja poikasiksi Pantheistin ideat jäävätkin.
Pantheistin kolmas levy haparoi pahasti. Bändin hetkittäin jopa erinomaisten ideoiden jatkojalostus on jäänyt alkutekijöihinsä. Useita biisejä latistavat pakonomaisesti läpisävelletyt väliosat, joiden kurimus runtelee pahasti kappaleita. Journey Through Lands Unknown on tunnelmallisesti poukkoileva levy. Tuntuu kuin bändi säntäilisi päättömästi ollen kykenemätön tekemään olennaisia havaintoja tiellään kohti tuntemattomia maaperiä.
Pantheist selvästikin kaipaa jämäkkää tuottajaa, joka pystyy osoittamaan yhtyeelle sen materiaalista työstämistä vaativat huippuhetket ja deletoimaan väkisin biiseihin upotetut turhuudet. Pantheistilla on ainekset kaikkeen hyvään. Kuka näyttäisi sen oikean polun?