60-vuotispäivä näyttää aktivoineen Pave Maijasen sävel- ja sanasuonta sillä seurauksella, että käsillä on vuosikymmenen tauon jälkeen albumillinen tuoreita lauluja. Kaikki nämä vuodet -historiikki päättyi kesäkuiseen demoon, joka antoi lopulta otsikon uudelle albumille. Yksin tehdyn luonnoksen sijaan Kaikessa rauhassa soi nyt Olli Haaviston pedal steelin miellyttävästi kantrittamana bändiversiona.
Loppukesästä äänitetty Kaikessa rauhassa on vähälukuisen mutta sitäkin pätevämmän miehistön kanssa purkitettu rocklevy, jota Pave Maijanen odotetusti maustaa muutamalla akustisella herkistelyllä. Rikkinäinen villasukka käynnistää soitot spontaanin kuuloisena puolirockabillynä. Yhteiskunnallisessa kannanotossaan Maijanen on yhtä suorasanainen kuin valtaosassa levynsä lyriikoita. Suomalainen unelma työllistymisestä elää, vaikka liian monen unelmaksi jääkin lopulta työttömyyskorvaus. Gibraltariin-kappaleella kitarat jauhavat miellyttävän funkya groovea ärhäkkään raikkaasti soittavan Timo Kämäräisen ja Vihtori “Paven poika” Maijasen toimesta.
Pave Maijasen uudestisyntyneestä innostuksesta kielivän albumin arvosana voisi olla korkeampi ilman kaunista mutta selittämättömällä tavalla vaivaannuttavaa balladikolmikkoa. Saman tunteen synnyttää Sä peset lattiaa, jonka arkirealismi estää biisiä muodostumasta sukupuolisesta tasa-arvosta huolta kantavien toivelauluksi.