Räyhäkkään Unabomber-debyytin (2007) jälkeen Pöllö ottaa iisimmin. Basisti Shadoun vaihduttua Maria Hänniseen trion ilmaisu on pehmentynyt ja laventunut punkista moneen eri suuntaan. Syy muutokseen ei johdu soittajavaihdoksista, vaan erilaisia ihmiskohtaloita, valintoja ja aikaa peilaavan levyn biisimateriaalista. Yleistunnelman kiteyttää Dylan-henkinen Rockers-raita Kuka sä oot? Samaa voisi kysyä myös Unabomberilta.
Yhtye haluaa olla vähän punk, ettei tule sanomista, mutta myös paljon muuta uskaltamatta viedä kappaleidensa sovituksia loppuun saakka. Hienot ja monipuoliset kappaleet, kuten Kivierämaa, Katulaulaja ja Jack Kerouacin Dharmapummi-romaanista inspiroitunut nimibiisi, huutavat trioa monipuolisempia mausteita – loppuun asti vietyä sovittamista. Bändi on kuitenkin halunnut pitäytyä yksinkertaisessa perussoundissa ja lopputulos tuntuu eri suuntiin hapuilevalta nipulta lauluja vailla suurempaa ajatusta kokonaisuudesta.
Pellen laajassa diskografiassa Dharmapummi on tasaista keskikastia. Näihin monta kertaa kuultuihin tarinoihin ja tunnelmiin tuskin tulee montaa kertaa palattua.