Onko Petri Nygård Tampereen Kjell Westö? Kun kuulee nasaalilla vedetyn “määä oon kännis, missä sääää oot” -läpän Selvä päivä -kappaleessa, tulee väistämättä mieleen, että jollain tasolla vastaus on kyllä. En tiedä halvennetaanko siinä Westötä, manselaisia vai molempia, mutta menkööt nyt noin.
Sketsihahmo sopii ihan hyvin aikalaiskuvaukseen ja ehkä jopa bildungsromaniksi, mutta bildung loistaa poissaolollaan. Siinä on Goethen ja Liepo Possen ero. Ja siinä, että tämän levyn hokemat saattavat saada kuuntelijan harkitsemaan itsemurhaa, mutta kukaan ei kuitenkaan sitä tee, kuten moni nuoren Wertherin tarinan lukenut kaunosielu. Tai mistä minä tiedän, millainen psyykkinen paukku tämä on jollekin villatakkinsa hihoja imeskelevälle twee-popparille.
Levyllä on paljon vittua, viinaa, tulemista ja teknisesti pätevää musiikillista riman alitusta. Minusta tuo on selvä menestysresepti ja toivon, että mediapersoona nauraa koko matkan pankkiin. On Petri Nygård nyt kuitenkin vähemmän ärsyttävä kuin Marja Tyrni tai Munamies. Ja kyynisempi kuin henkinen esi-isänsä Hausmylly. Se on hyvä asia.