Pharaoh Overlord on yksi Jussi Lehtisalon luovuuden lukuisista purkautumisväylistä. Lunar Jetman on yhtyeen seitsemäs studioalbumi. Se on levytys, joka saa pohtimaan Porin juomaveden erityispiirteitä. Se on myös albumi, jonka kohdalla arvostelija huokaa helpotuksesta, että populaarimusiikin puolella traditionaalisen kritiikin ihanteet ovat vaihtuneet palvelukritiikin muotoon.
Lunar Jetman luottaa viiden veisunsa ja reilun 70 minuutin kestonsa ajan minimalistiseen ja toistoon pohjautuvaan instrumentaaliseen jumitukseen. Hitaasti kasvavat, krautrockille kumartavat biisit houkuttelevat kuulijan matkaansa psykedeelisen koukuttavilla riffeillä. Kun avauskappaletta Rodent on ennättänyt kulua kolmisen minuuttia, ja kitarat yhtyvät basso- ja rumpuraitojen päälle, menettää kuulija reaalimaailman ajantajun. Eikä paluu arkeen koita välttämäti heti levyn päätyttyäkään.
Perjantaipössyttelijät ja pikkuhipit, nyt seuraa tietoisku ja sijoitusneuvo. Säästäkää aivosolunne tähän albumiin, sillä se kolahtaa kovemmin kuin huonolaatuinen ruskea lätyskä karstaisesta piipusta. Lunar Jetman kuljettaa turvallisesti tajunnan tuolle puolen, läpi kosmisten planeettojen, mystisellä spacerock-aluksella.
