Pharaoh Overlörd on jäänyt toistaiseksi ”vain” yhdeksi Jussi Lehtisalon lukuisista projekteista, joihin tutustumisen olen aina siirtänyt tulevaisuuteen. Mikään ohimenevä kokeilu ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä albumeita on tullut jo puolen tusinaa. Aiemmin yhtyeestä puhuttaessa on supistu postrockista ja stonerista tai kuvailtu sitä vain toistoon perustuvaksi, hypnoottisen raskaaksi jumitukseksi. Out Of Darkness ei kuitenkaan ole missään määrin sellainen.
Albumi on noukkinut tyylisuuntansa ja sielunsa 1980-luvun heavyrockista. Ihan kaikkine puolineen. Musiikki on yhtä aikaa simppeliä ja eeppistä, huikentelevaista ja naurettavaa, viihdyttävää ja tylsistyttävää. Vastapareja riittäisi vaikka kuinka paljon. Ongelma näissä pastissilähtöisissä bändeissä on aina se, että ironisesti ajateltuna bändi on tehnyt tarkkaa työtä toisintaessaan aikakauden kuvaston viimeistä piirtoa myöten. Mutta jos levyä arvottaa sen tuottaman kuuntelun puolesta, niin sitten ollaan vaikeuksissa.
Out Of Darkness on ikävystyttävä aikamatka kasarihevin b-sarjaan. Lievät progevaikutteetkaan eivät auta tätä mielikuvaa poistamaan. Tai sitten nykyajan metalliin erottamattomasti kuuluvien aggressiivisuuden, raskauden ja vauhdin puuttuminen vinouttavat näkökulmaa. Missään tapauksessa levyn tekemisen tarpeet eivät tule ilmi.
