Kun tarpeeksi kauan soittaa samanlaista musiikkia tai pitää samoja vaatteita, voi yllättäen huomata olevansa muodin aallonharjalla. Kymmenen vuotta sitten perustetulle Pia Fraus -yhtyeelle saattaa hetki olla otollisempi nyt kuin kertaakaan sen uran aikana.
Tallinnalaisten taideopiskelijoiden perustaman yhtyeen leijaileva kitarapop nojaa täysin 80-luvun alun britti-indien ja vähän myöhemmän shoegazingin varaan. Levyn soundi on sopivan utuinen, lauluosuudet varovaisia ja kappaleet pelkkiä hahmotelmia. Tärkeimmältä tuntuu oikeaoppisen estetiikan vaaliminen. Siinä Pia Fraus onnistuukin hyvin, ehkä osittain levyn kaikkia tekovaiheita valvoneen indie-veteraani Norman Blaken ansiosta.
Pintatasolla kaikki on siis valitun tyylilajin puitteissa kohdallaan. Kun äänikuvan ihastelemisesta on saanut tarpeekseen, rupeaa levyltä kuitenkin kaipaamaan jonkinlaista selkärankaa. Sama ongelma tosin vaivasi monia alkuperäisiäkin kenkiintuijottelijoita – kummoisia lauluntekijöitä ei joukkoon juuri eksynyt.
Vaikka Pia Frausin musiikista ei välity mitään unohtumatonta tai edes omaperäistä, on After Summer hyvä esimerkki baltialaisten popyhtyeiden taitotasosta. Hieman rajumpi latvialainen Tribes Of The City taitaa olla jopa askelen edellä.