Pienet Miehet katosi kahden sympaattisen albumin jälkeen kuulumattomiin pian 16 vuotta sitten. Nyt Pienet Miehet (1989) ja Painoton maa (1991) saavat viimein seuraajan. Pienet Miehet ei ole koskaan ollut äänekäs rockbändi ja alkuperäisessä kokoonpanossaan palanneen yhtyeen laulajaa Jäky Järnefeltiä riivaava tinnitus pitää ryhmän kantrisia ja folkisiakin aineksia sisältävän musiikin yhä akustisvoittoisena. 13 nuolta on satunnaisesti ärhäköityvistä sähkökitaroistaan huolimatta kuin perussuomalainen ja lievästi kierteinen näkemys amerikkalaisjuurisesta maalaismusiikista.
Odotellessa-biisillä Pienet Miehet palaa Neil Youngin Harvestin maisemiin Jäky Järnefeltin lyriikan puhuessa vakavaa ja pettymyksenkin sävyttämää asiaa: ”Odottelin maailmanrauhaa, odotella sain, mikään muuttunut ei mihinkään.” Vapauden kanssa häät on albumin toinen Neil Youngista muistuttava raita. Nyt Pienet Miehet vain lähestyy Zuman kiihkeää sähköisyyttä. Levyn huippuhetkeksi erottuu sittenkin Isät meidän rosoisen rockaavine toteutuksineen rosoisesta aiheesta. Turhan monissa perheissä isät tulevat ja menevät ja lasten tehtäväksi jää sopeutua – tai olla sopeutumatta.
13 nuolta on virkistävällä tavalla vanhanmallinen laulukokoelma. Pienten Miesten konstailematonta musisointia on helppo kuunnella ja bändin puhuttelevat tekstit antavat tavallista enemmän ajattelemisen aihetta.