PIETARIN SPEKTAAKKELI: Rakkauteen

Arvio julkaistu Soundissa 2/2014.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

PIETARIN SPEKTAAKKELI
Rakkauteen
Roihis Musica

Nämä ovat suomalaisen bluesin kissanpäivät ja kultaiset vuodet. Laadukasta tavaraa tulee monella saralla aina akustisista traditionalisteista, kuten Lauri Ankerman, sähkövelhoihin esimerkkeinään Esa Kuloniemi ja Jo’ Buddy sekä Rambling Boysin ja Talmud Beachin tapaisiin oman tiensä kulkijoihin. Bluesia sekoitetaan myös aiempaa rennommalla otteella muihin tyyleihin.

Rakkauteen on yksi tämän kulta-ajan parhaita suomalaisia blues-levyjä. Pietarin Spektaakkeli tekee Pietarin puhelaulua kannattelemaan maukkaan keitoksen, jossa toinen hallitseva ainesosa on iskelmällinen perspektiivi muihin roots-tyyleihin. Alakerrassa kummittelee välillä pieni ripaus dubia, ja löytyy levyltä yksi vanhaan jamaikalaiseen tyyliin vedetty r&b-tyylinen kappalekin. Rootsiahan nekin ovat.

Rakkauteen on minimalistinen mestariteos. Rumpali Tyko Haapala, basisti Mitja Tuurala ja myös kitaristin virkaa toimittava solisti Pietari Kiviharju soittavat uskomattoman vähäeleisesti ja tiukasti. Ja juuri tarpeeksi. Suurin osa levystä katetaan perustriolla, mutta välillä lisämaustetta tarjoavat piano ja trumpetti.    

Levyn atmosfäärissä on jotain, joka tuo mieleen Rauli ”Badding” Somerjoen, mutta musiikissa kuuluvat myös kuluneet vuosikymmenet. Rakkauteen ei lähemmän tutustumisen jälkeen retroile. Se on ajaton. Välillä mieleen tulee Jolly Jumpers, voimakkaimmin kappaleessa Kuuma mama. Maalta kaupunkiin lainaa hienosti Tainted Love -klassikkoa. Toisinaan bändi kuulosta suomalaiskansalliselta Soul Coughingilta.

Sanoitukset eivät ole yhtä arkisia kuin Hopeatähdellä, eli villasukista ei räpätä eikä tältä levyltä löydy kannanottoja vihannesten syönnin hienoudesta. Tai edes tarpeellisuudesta. Spektaakkelin lyyrinen koti on Satumaa, samasta puusta veistetty kuin muutkin suomalaiset satumaat Monosesta Kaurismäkeen. Pojat, tytöt sekä poikien ja tyttöjen välinen hankaus muodostavat levyn lyyrisen selkärangan. Levyn avaava Kun tuun sun luo on täydellinen tervetuliaisbiisi – arkinen, mutta silti jotenkin maaginen blues siitä, millaisia tuliaisia poika tuo tytölle tullessaan käymään.

Rakkauteen on pieni ja upea levy blues-levy.

Lisää luettavaa