THE PIN UPS: Trash & Glam

Arvio julkaistu Soundissa 04/2001.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Uusromanttisten röyhelöpoikien vastapainoksi maailmalla kehittyi 80-luvun alussa suuntaus, jota kutsuttiin goottilaisuudeksi. Tyylin muodikkaimpiin tyyliniekkoihin kuului Bauhaus ja vanavedessä ajelehtivat ahdistuksesta tavaramerkin tehnyt The Birthday Party sekä murheen mesenaatit Joy Division ja Killing Joke.

Arvio

THE PIN UPS
Trash & Glam
Megamania

Uusromanttisten röyhelöpoikien vastapainoksi maailmalla kehittyi 80-luvun alussa suuntaus, jota kutsuttiin goottilaisuudeksi. Tyylin muodikkaimpiin tyyliniekkoihin kuului Bauhaus ja vanavedessä ajelehtivat ahdistuksesta tavaramerkin tehnyt The Birthday Party sekä murheen mesenaatit Joy Division ja Killing Joke. Suomessa päivänpaisteisen syntikkapopin sijaan ahdistusta kauppasivat muun muassa Hefty Load, Musta Paraati ja The Pin Ups, joiden kaikkien soundiarkkitehtina hääri Jimi Sumén.
Koska monien nuoruuden suosikkien silloinen tenho haihtuu vuosien kuluessa, on hieman pelottava alkaa kuunnella lähes 20 vuotta sitten tehtyä musiikkia. Pelko on kuitenkin turha, sillä Mustan Paraatin Peilitalossa-albumi ei nosta myötähäpeän hikeä otsalle. Suménin luoma synkkä ja jylhä äänimaisema on säilyttänyt ryhtinsä. Paraatin hidas rock jyskää yhä tummana ja alkuperäisen laulajan Joren tekstit veljeilevät kuoleman ja väkivaltaisten tunteiden sekä kauhuromantiikan kanssa ja korostavat albumin öistä tunnelmaa. Sakun kitarat syöksevät raskaita riffejä ja Kääriäisen syntikat viiltävät pitkiä ja aavemaisia ääniä.
Musta Paraati lunasti paikkansa suomalaisen rockin historiassa upealla Romanssi-singlellä ja mestarillisella Peilitalossa-albumilla, jolta ei löydy täytekappaleita. Bonuksena tällä albumilla on kolme Paraati-sinkkua sekä poimintoja yhtyeen toiselta Käärmeet-albumilta, jonka julkaisun aikaan orkesteri oli jo riekaleina jatkuvien miehistövaihdoksien ja alinomaisen hajoamisuhkan takia. Ennenjulkaisematonta materiaalia löytyi vain yhden laulun verran, joten elinaikanaan suhteellisen suosittu orkesteri pukkasi ulos kaiken, minkä ehti levyttää.
Jore ehti ennen kuolemaansa jatkaa Mustan Paraatin alkamaa tyyliä Silmät-yhtyeessä. Joren jälkeen laulajaksi tullut Njassa on nykyisin TV1:n Pop-komission toimittaja. Rumpali Ykä puolestaan soitti myöhemmin Shadowplayssa.
Mustan Paraatin ohella helsinkiläisen rock-skenen häilyvästä tilasta kertoi The Pin Ups, joka sai aktiivikautensa kuluessa aikaan vain muutaman singlen. Kohua yhtye aiheutti sitäkin enemmän, sillä 80-luvun alkupuolella kokoonpanon vahvasti meikattu transu-androgyyni-narkkari-look sai "rehellisen" rockin harrastajat nieleksimään tyhjää. Vaikka bändin ura oli lyhyt, se ehti kokeilla varsin erilaisia tyylejä. Ensimmäisellä, oudosti nimetyllä A Man Who Ate Strawberry Jelly And Became A Wee-wee -sinkulla oli tyylipuhdasta The Birthday Partya. Kolkosti etenevää biisiä leimasivat kaoottisesti toteutettu laulu ja kulmikkaat sovitukset. Tumma soundi ja epämääräiset hälyäänet unohtuivat Boredom Of Life -ep:llä, sillä neljän laulun kokoelma ammensi voimansa trash- ja glam-rockista. Etsimättä mieleen tulevat 70-luvun suosikit T. Rex ja New York Dolls.
Sinkkujen lisäksi Trash & Glam -kokoelmalle on kaivettu arkistoista julkaisemattomia demonauhoituksia, jotka paljastavat, että The Pin Upsilta jäi aikoinaan varastoon varsin päteviä rockralleja. Ja itse asiassa arkistojen aarteet viittaavat myös kitaristi-laulaja Floydin ja basisti Delayn uusiin suunnitelmiin. The Pin Ups -yhtyehän hajosi, kun nämä kaverukset lähtivät omille teilleen ja perustivat Velvet Underground -henkisen superyhtyeen The Nights Of Iguana.