Nuorista sinisistä miehistä koostuva Brockhampton-poikabändi on yksi viimeaikojen mielenkiintoisimmista hiphop-tulokkaista. Internetin keskustelupalstoilla siinnyt hengästyttävä yli 10-henkinen musiikkikollektiivi julkaisi ensimmäiset kolme albumiaan Saturation I–III vuoden 2017 toisella puolikkaalla. Sangen tuottoisa porukka siis.
Parikymppisistä diginatiiveista koostuvan ryhmän kehitys on niin ikään nopeaa, räppärit edistyvät korvissa ja tämä trilogian viimeinen osa on jo täysin vakavasti otettavaa, ammattimaisesti tuotettua populaarimusiikkia, jonka smurffit ovat panneet kasaan taas aivan omalla raikkaalla ja energisellä lähestymistavallaan, mikä koskee myös kaikkea musiikin ympärillä tapahtuvaa – esimerkiksi yhtyeen fanikanta on saavutettu pääasiallisesti blogipalvelu Tumblrissa.
Elektroa, funkia ja klassisia räppielementtejä yhdistelevä Brockhampton tekee kokeellista hiphopia termin hieman erilaisessa merkityksessä – kokoonpanon ilmaisu lähentelee performanssitaidetta – sillä erotuksella, että he ovat musikaalisesti lahjakkaita ja heillä on selkeä visio. Saattaa vaatia herkimmiltä kuulijoilta rahtusen totuttelua, mutta alkušokin jälkeen järkytys palkitaan.
