PRIVATE LINE: 21st Century Pirates

Vielä edellisellä ep:llään pätevän, mutta kovin anonyymin vaikutelman antanut Private Line onkin näköjään säästänyt kaikki paukkunsa debyyttialbumille. Julkisuudessa perse edellä puuhuun kivunnut Private Line luottaa imagossaan klassiseen töyhtötukka ja kajalit -lookiin, mutta musiikkiinsa ovat sentään tolkun nimissä imeneet vähän tuoreempiakin elementtejä. 21st Century Pirates ei ole pelkäämääni aneemista 80-luvun hard rockia, vaan modernia ja pirun ärhäkkää tuuttausta.

Luulot kyynikoista rokuremmi ottaa heti 1-800-Out-Of-Nowheressa. On isoa soundia, mutta myös melodiaa, tarttumapintaa ja Hybrid Childrenin alkuaikojen hurmoksen mieleen tuova hoilotuskertsi. Aivan avausbiisin kaltaista mättöä ei koko levy ole, mutta ihmeen hyvin nuoren bändin käsittelyssä taipuvat tytöille suunnatut puoliballaditkin. Vähän totuttelua vaativa Sammy Aaltosen nariseva äänikin taipuu lopulta plussan puolelle.

Ja jos on biisipuoli kunnossa, niin tuntuu pojilta hoituvat se kukkoilukin. Cheerleaders & Dopedealersissa Aaltonen laulaa rehvakkaasti verta vuotavista nenistä ja päiväunien valkoisista viivoista. Jos kuitenkin pientä suhteellisuudentajua peliin. Terveellä haista paiska -asenteella ollaan tosin ennenkin päästy pitkälle ja aivan katteetta ei Private Line uhoa. Hatunnosto etenkin levyn pontevalle tuotannolle.

Mötley Crüen Live Wiren coveroinnissa Private Line saa Mannhailta käkättimeensä, mutta "kauniit pojat" -sarjassa yhtye pesee Negativen ja Technicolourin mennen tullen.