PUNAISEN KUNINGATTAREN PERIAATE: Punaisen Kuningatteren Periaate

Arvio julkaistu Soundissa 9/2012.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Oululaisessa meri-ilmassa on ilmeisesti jotain, mikä tuottaa keskimääräistä kiinnostavampia bändejä, kuten tämän progressiivisen joukkueen.

Arvio

PUNAISEN KUNINGATTAREN PERIAATE
Punaisen Kuningatteren Periaate
Omakustanne

Oululaisessa meri-ilmassa on ilmeisesti jotain, mikä tuottaa keskimääräistä kiinnostavampia bändejä, kuten tämän progressiivisen joukkueen. Punaisen Kuningattaren Periaate on itse asiassa laaja kollektiivi – tällä debyytillä esiintyy yhdeksän soittajaa plus neljä vierailijaa – joten kokoonpano varmaan vaihtelee keikolla. Ryhmänjohtaja näyttäisi olevan kitaristi Jaakko Niemelä. Lupaavasta levystä tulee nimenomaan sellainen tunne, että bändi on parhaimmillaan lavalla. Soittotaitoa on, ja tietty underground-fiilis sekä biisien pituus viittaavat siihen suuntaan.

Meininki on mystissävytteisen progeista, mutta Veera Pyykkösen tyttömäinen laulu tuo mukaan hiukan ultra­bramaisen tuulahduksen. Progeisuus puolestaan yhdistelee vanhan liiton keinoja mukavasti uudempaan estetiikkaan liukuen usein jazzrockin puolelle. Kyse ei ole koukeroisesta piperryksestä, veri vetää jopa hawkwindmäiseen laakalentoon. Toisaalta mieleen tulee Peter Gabrielin aikainen Genesis, Tasavallan Presidentti ja pahasti aliarvostettu tanskalainen East Of Eden.

Seitsemän raitaa muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Laulun lisäksi kosketinten ja kosketinmaisesti käytettyjen puhaltimien soitto on dynaamista, mutta kappaleita hallitsee ehkä hiukan liian samanoloinen moodi.

Lisää luettavaa