Punkrock elää ja voi hyvin – Downtown Boys muistuttaa vastatuuleen huutamisen kulta-ajasta

Downtown Boys
Cost Of Living
Sub Pop

Hädin tuskin kuusivuotias Downtown Boys todistaa punkin elävän ja voivan yhä hyvin myös Yhdysvalloissa. Rhode Islandissa syntyneen kvintetin kolmas albumi on tiukasti kiinni sekä tässä päivässä että alkuperäisen punkrockin 40 vuoden takaisessa kulta-ajassa.

Vihainen ja vimmaisen energinen Cost Of Living hyökkää kapitalismia, homofobiaa ja rasismia vastaan pidättelemätömällä raivolla mutta samalla kovin tutun kuuloisesti. Downtown Boys tekee takaperoisen voltin aikaan, josta yhtyeen jäsenillä ei voi olla omakohtaista kokemusta. Soittonsa ja myös kokoonpanonsa ansiosta bändi on kuin päivitetty versio vuosina 1977-1979 parhaat työnsä tehneestä X-Ray Spexistä. Victoria Ruizin väsymättömässä laulussa on edesmenneen Poly Styrenen veroista vastatuuleen huutamista ja saksofonisti Joe DeGeorgen biisejä lihavoittavissa tuuttauksissa tapaa Lora Logicille ominaista alkeellisuutta.

Cost Of Livingin kipakka avausraita A Wall kertoo jo nimellään, että jäsentensä syntyperän suhteen monikansallinen Downtown Boys ei ole tyytyväinen kotimaansa nykymenoon ja sen ottamaan suuntaan. Osittain espanjaksi laulettu albumi on kokonaisuudessaan häpeämättömän suorasukainen yhteiskunnallinen kannaotto, jonka tuottajana Fugazin Guy Picciotto on ollut mies paikallaan.